Kello soi aamun koittaessa, unenpöpperössä nousen, kahvin tuoksu johtaa minut, kuin laiva satamaan poukseen. Mutta voi kauhistus, kun huomaan – kahvipaketti ammottaa tyhjyyttään, unohdin ostaa uuden, eilen, nyt aamuni on kuin yö, sydäntäni kylmääntään.
Päätin rohkeasti selvitä, ilman aamun kultaista juomaa, mutta askel askeleelta, huomaan, etten olekaan niin voimaa. Kollegat katsovat kummasti, kun pöydän nurkkaan nojaan, he eivät tiedä salaisuuttani, kahvin puutetta aamussa mojaan.
Lounaalla juoksen kauppaan, hyllylle suoraan riennän, kahvipaketti sylissäni, kuin aarre, sitä hellin. Palatessani töihin, keittimen luo suunnistan, täytän kupin, hörppään onnellisena – päivä pelastettu, virkistynyt olen taas, kiitollisena.
— Eino Ehtymätön
Tutustu suomalaisen huumorin viehätykseen tämän ‘lyhyt hauska runo’ kautta, jonka SoumiPost.com tuo eloon.