Sukkapari, kadonnut taas, jäljellä vain yksi, Mysteeri syvä kuin sukka, joka katoaa pyykkiyöksi. Etsin alta, päältä, joka komeron nurkasta, Löysin vain toisen sukan, yksinäisen, surkasta.
“Sukka, missä on parisi?” kysyn, kuin vastauksen saisin, Sukka vain tuijottaa, kuin salaisuutta kantaisin. Pyykkikoneen taakse kurkistan, toivon mukaan löytäisin, Mutta siellä vain pölykoirat, nekin sukkaparia etsien.
Lopulta luovutan, menen ulos yksi sukka jalassa, Naapurit katsovat, ihmetellen tätä valintaa hassaa. Kunnes päivän päätteeksi, löydän sen kadonneen sukan, Makaa sohvan alla, kuin seikkailulta palannut rukan.
“Olit siinä koko ajan!” huudahdan, ilosta kiljuen, Sukkapari taas yhdessä, kuin tarina päättyen onnen. Veera Vilkas muistuttaa, arjen pienet mysteerit, Joskus ne ratkeavat, kun vähiten odottaa, elämän kierret.
— Veera Vilkas
Tutustu suomalaisen huumorin viehätykseen tämän ‘lyhyt hauska runo’ kautta, jonka SoumiPost.com tuo eloon.
