Samuli Lammi on tuomittu suomalainen murhaaja, vainoaja ja raiskaaja – tunnetuin 19-vuotiaan ex-tyttöystävänsä tappamisesta vuonna 2011. Sen jälkeen hän on noussut uudelleen otsikoihin useista häirintä-, seksuaaliväkivalta- ja lähestymiskieltorikoksista. Lammi ei ole kertaluontoinen rikollinen, vaan kylmäävä esimerkki toistuvasta lähisuhdeväkivallasta ja oikeusjärjestelmän epäonnistumisesta sen hillitsemisessä.
Kuolettava pakkomielle alkaa
Tarinan alku sijoittuu Ikaalisiin, rauhalliseen suomalaiseen pikkukaupunkiin, josta tuli näyttämö yhdelle lähihistorian traagisimmista rikoksista. Lammi oli suhteessa nuoreen naiseen – vain 19-vuotiaaseen – mutta kun tämä halusi erota, miehen mustasukkaisuus muuttui vaaralliseksi. Hän ei hyväksynyt eroa. Hän alkoi ahdistella. Nainen varoitti viranomaisia. Pyysi apua. Järjestelmä petti hänet.
Sitten se tapahtui.
Lammi houkutteli hänet tapaamiseen. Kuristi hengiltä. Piilotti ruumiin metsään. Se oli kylmäverinen, laskelmoitu murha, jota ruokki kontrolli, pakkomielle ja omistushalu. Suomi järkyttyi.
Vankilatuomio, mutta ei katumusta
Vuoden 2011 murhatuomion jälkeen Lammi tuomittiin 12 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistukseen tapposta ja törkeästä lähestymiskiellon rikkomisesta. Oikeudenkäynnissä selvisi, että hän oli häirinnyt uhria, vaikka yhteydenpito oli lailla kielletty. Hänet määrättiin myös maksamaan korvauksia uhrin omaisille. Monet toivoivat, että oikeus oli toteutunut – ettei hän enää koskaan uhkaisi naisia. Mutta toivo oli vaarallisen naiivia.
Vapauduttuaan Lammi palasi vanhoihin kuvioihinsa. Vuonna 2017 häntä syytettiin jälleen naisen häirinnästä. Vaikka uhri pelkäsi, oikeus katsoi, ettei teko täyttänyt vainoamisen tunnusmerkistöä. Lammi sai jatkaa – jälleen kerran.
Vaaran merkit eivät enää pelkästään vilkkuneet – ne roihusivat.
Lisää väkivaltaa, lisää uhreja
Vuoteen 2019 mennessä Lammin käytös paheni entisestään. Tuomioistuin määräsi uuden lähestymiskiellon suojelemaan toista naista. Pian sen jälkeen hänet tuomittiin pahoinpitelystä ja raiskauksesta, mikä lisäsi vuosia hänen rikosrekisteriinsä. Oikeudenkäynnissä nousi taas esiin hänen aggressiivinen ja manipuloiva käytöksensä – sekä uhrien vaikeudet tulla kuulluksi ja suojelluiksi.
Kierre jatkui: manipulointia, väkivaltaa ja oikeudellisia toimia, jotka tuntuivat olevan liian myöhässä ja liian heikkoja.
Jokainen tapaus sai median huomion. Joka kerta kansa kysyi: Miksi tätä ei pysäytetty? Miksei häntä valvottu? Kuinka monta uhria vielä tarvitaan?
Hirviön takana oleva mies
Lammi ei ole koskaan antanut julkista haastattelua, ei ole osoittanut katumusta eikä ole selittänyt tekojaan. Hän on yhä varjoisa hahmo – henkilö, jonka media tuntee vain oikeuden pöytäkirjoista, poliisiraporteista ja pelokkaiden uhrien kertomuksista. Tiedossa on hänen kaavansa: pakkomielteiset kiintymykset, raivo torjutuksi tullessa, kosto naisille, jotka uskaltavat ottaa etäisyyttä.
Kansallinen herätys
Lammin rikokset ovat ravistelleet Suomea syvästi. Hänen nimensä on mainittu eduskunnan keskusteluissa lähisuhdeväkivallan lainsäädännön uudistamisesta. Hänen tapaustaan on analysoitu kirjassa “Jos minä en sinua saa” – Linda Rantasen vaikuttavassa teoksessa mustasukkaisuudesta murhan motiivina. Naisjärjestöt viittaavat Lammiin vaatiessaan tiukempia lakeja vainoamiseen, häirintään ja uusijarikollisuuteen.
Hän ei ole enää vain rikollinen. Hän on esimerkkitapaus. Varoitus. Kansallinen epäonnistuminen.
Missä Samuli Lammi on nyt?
Tällä hetkellä Lammi on ollut toistuvasti oikeudessa, ajoittain vankilassa, mutta ei koskaan kaukana yleisön mielistä. Hän on yhä uhka – ja traaginen muistutus siitä, että jotkut saalistajat eivät muutu. Oikeusjärjestelmä jatkaa kamppailua sen kanssa, kuinka käsitellä miehiä kuten hän – miehiä, jotka muuttavat torjutuksi tulemisen kuolemantuomioksi ja vapauden aseeksi.
