Lähdimme eväsretkelle, minä, sinä ja meidän koira, repussa leipää, juustoa, ja omena jokaiselle soiva. Mutta kun avasimme korin, yllätys oli suuri, koira olikin vienyt kaiken, paitsi meidän juuri.
“Missä on eväät?” kysyit, katsoen koiraa syyttäen, koira vain katsoi takaisin, ilme viattomasti kysyen. “Ehkä se oli metsänhenki,” ehdotin, nauraen hiljaa, koira vain heilutti häntäänsä, yhtä mieltä siinä viljaa.
Niin me istuimme auringossa, nauttien luonnon rauhasta, ilman eväitä, mutta ei se haitannut, seikkailu oli tärkeintä. Koira makasi vieressä, tyytyväisenä päivän työhön, me vain nauroimme, sillä yhdessäolo oli parasta, ei eväiden ryöstöön.
— Vilma Vireä
Tutustu suomalaisen huumorin viehätykseen tämän ‘lyhyt hauska runo’ kautta, jonka SoumiPost.com tuo eloon.
