Näyttelijä Heidi Krohn, 91, on tänä päivänä yksi Suomen arvostetuimmista kulttuurihahmoista.
Hän on edelleen näkyvästi mukana taiteen kentällä, vaikka ei enää esiinny lavalla.
Hän käy säännöllisesti teatteriensi-illoissa – erityisesti niissä, joissa hänen poikansa Kristo Salminen esiintyy – ja hän oli hiljattain kunniavieraana Suomen Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlassa, jossa yleisö osoitti hänelle seisaaltaan aplodit.
Hän asuu yhä itsenäisesti Lallukan taiteilijakodissa Helsingissä, eikä hänellä ole parisuhdetta tänä päivänä.
Varhaiset vuodet Helsingissä
Heidi Silja Krohn syntyi 17. elokuuta 1934 Helsingissä kulttuurivaikutteisista Krohnin ja Thesleffin suvuista.
Hänen isänsä, professori Eino Krohn, oli kirjallisuuden ja estetiikan asiantuntija.
Hänen biologinen äitinsä Kirsti sairastui skitsofreniaan pian Heidin syntymän jälkeen ja joutui lobotomiaan, mikä vei hänet pysyvästi pois Heidin elämästä.
Talvi- ja jatkosodan aikana Heidi ja hänen veljensä Aarni lähetettiin kahdesti Ruotsiin sotalapsiksi.
Heidi on kertonut, että kokemus teki hänestä rohkean ja opetti hänet selviytymään omillaan.
Helsingin Kruununhaassa sijainnut lapsuudenkoti oli täynnä suomalaisen kulttuurin keskeisiä nimiä — Mika Waltari, Yrjö Jylhä, Tauno Palo — mutta arkeen vaikuttivat myös hänen äitipuolensa, näyttelijä Kerttu ”Kepa” Krohnin, alkoholiongelmat sodan jälkeisinä vuosina.
“Jos äiti pysyy poissa, häntä ei voi ikävöidä,”
Heidi Krohn sanoi eräässä haastattelussa muistellessaan etäistä suhdettaan biologiseen äitiinsä.
Näyttelemisen kutsumus
Lapsena Heidi haaveili hetken sairaanhoitajan urasta, mutta äitipuolen harjoittelemien roolien kuunteleminen herätti uuden kipinän. 15-vuotiaana hän matkusti yksin Lontooseen piiaksi ja liftasi myöhemmin ympäri Eurooppaa — kokemuksia, jotka vahvistivat hänen omavaraisuuttaan.
Hän aloitti opinnot Suomen Teatterikoulussa, jossa hänen elämänsä kääntyi uuteen suuntaan.
Vuonna 1954, opiskelijatapahtumassa, tuottaja Veikko Itkonen huomasi hänet ja kutsui elokuvakoe-esiintymiseen.
Vaikka koulun rehtori vaati valitsemaan teatterin ja elokuvan välillä, Krohn seurasi vaistoaan ja astui elokuvamaailmaan.
Nousu elokuvatähdeksi
Krohnin debyytti Leena (1954) teki hänestä välittömästi tähden. Hänestä tuli yksi 1950-luvun rakastetuimmista suomalaisista näyttelijöistä, ja hän esiintyi useissa merkittävissä elokuvissa:
- Tähtisilmä (1955)
- Silja – nuorena nukkunut (1956)
- Tyttö tuli taloon (1956)
- Nummisuutarit (1957)
- Vihdoinkin hääyö (1957)
- Paksunahka (1958)
Hänen roolinsa Siljana Jack Witikan ohjaamassa F. E. Sillanpään klassikkoteokseen perustuvassa elokuvassa on edelleen hänen uransa ikonisin.
Eräässä haastattelussa Krohn kuvaili Witikan hiljaista ohjaustyyliä:
“Emme juuri puhuneet, mutta hän soitti autossa klassista musiikkia matkalla kuvauksiin. Se auttoi minua löytämään Siljan tunnelman,” Krohn sanoi.
Elämää teatterin lavalla
Elokuvauransa rinnalla Krohn loi vahvan teatteriuran esiintyen muun muassa:
- Teatteri 55 (1955–1957)
- Tampereen Pikkuteatteri (1959–1961)
- Helsingin Kaupunginteatteri (1965–1972, 1977–1995)
- Turun Kaupunginteatteri (1972–1977)
- Teatteri Avoimet Ovet (1999–2000)
Hän työskenteli merkittävien ohjaajien, kuten Kalle Holmbergin, Ralf Långbackan, Jouko Turkan ja Sakari Puurusen, kanssa.
Krohn on usein todennut, että teatteri antoi hänelle syvempää taiteellista tyydytystä kuin elokuvat.
Perhe-elämä ja suhteet
Heidi Krohn avioitui ensimmäisen kerran näyttelijä Stig ”Stigu” Fransmanin kanssa vuonna 1960.
He saivat kaksi tytärtä, Sannan ja Minnän, ennen kuin erosivat muutamaa vuotta myöhemmin.
Myöhemmin hän eli neljän vuoden ajan parisuhteessa näyttelijä Esko Salmisen kanssa.
He saivat yhdessä pojan, Kriston, joka on sittemmin noussut Suomen eturivin näyttelijäksi.
Romanttista elämäänsä pohtiessaan Krohn sanoi:
“Voin rehellisesti sanoa, ettei minulla ole koskaan ollut miestä, joka olisi rakastanut vain minua,”
Krohn kertoi Me Naisten Elämäni oivallukset -sarjassa.
Suhteen päätyttyä hän valitsi itsenäisen elämän, eikä etsinyt uusia kumppaneita.
Äitiys ja menetys
Heidi kasvatti lapsensa samaan aikaan, kun teki pitkiä päiviä teatterissa, radiossa ja televisiossa.
Hän luotti lastensa kykyyn hoitaa vastuuta — samalla tavalla kuin hän oli lapsena oppinut.
Vuonna 2017 hänen nuorin tyttärensä Minna kuoli rintasyöpään 55-vuotiaana, jättäen jälkeensä kaksi tytärtä. Krohn on sanonut sen olevan elämänsä raskain menetys.
“Lapsen ei pitäisi kuolla ennen vanhempiaan,”
hän sanoi vuoden 2024 haastattelussa.
Seikkailut ulkomailla
Eläkkeelle jäätyään Krohn vietti pitkiä aikoja Brasiliassa, yksin pienessä rantatalossa Atlantin rannikolla.
Hän matkusti laajasti ympäri maata, tanssi paikallisten kanssa ja loi läheisiä ystävyyssuhteita. Hänen matkansa ulottuivat myös Intiaan, Kiinaan, Roomaan ja Amazonille.
Hän sanoi rohkeutensa juontavan juurensa sotalapsivuosiin:
“Kun pitää päänsä kylmänä, voi seikkailla turvallisesti,” Krohn sanoi.
Elämä Lallukassa tänään
Krohn on asunut Lallukan taiteilijakodissa vuodesta 1996. Hänen naapureitaan ovat esimerkiksi Irina Pulkka, Eeva-Leena Pokela ja Pirjo Luoma-aho.
Taiteilijakodissa autetaan toisiaan — kuten silloin, kun Luoma-aho tuli sammuttamaan palohälytyksen laukaisseen kantarellikastikkeen pohjaanpalon.
Hänen asuntonsa ikkuna avautuu puistoon, ja kodin hyllyillä on kuvia hänen kolmesta lapsestaan ja kahdeksasta lapsenlapsestaan.
Myöhäisuran työ ja tunnustukset
Krohn jatkoi näyttelijäntyötä televisiossa pitkälle 2000-luvulle. Hänen roolejaan ovat muun muassa:
- Helppo elämä
- Puolustuksen puheenvuoro
- Mustat lesket
- Venny
- Parhaat vuodet
Hänelle on myönnetty useita tunnustuksia:
- Suomen Kulttuurirahaston apurahat
- Valtion taiteilija-apurahat
- Näyttelijäliiton Hopeinen ja Kultainen ansiomitali
- Näyttelijäliiton kunniajäsenyys
- Valtion taiteilijaeläke (vuodesta 1996)
Hänen muistelmateoksensa “Elämäni kivet” (2009) on yksi suomalaisen näyttelijänuran perusteellisimmista elämäkerroista.
Yhä aktiivinen 91-vuotiaana
Vaikka hän ei enää esiinny, Krohn on edelleen läsnä suomalaisessa kulttuurissa.
Hän osallistuu teatteriensi-iltoihin — erityisesti niihin, joissa Kristo Salminen esiintyy — ja hänet kutsuttiin hiljattain Kansallisteatterin 150-vuotisjuhlan kunniavieraaksi, missä hän sai yleisöltä pitkät aplodit.
Hän on antanut äänensä uudelle dokumentille sodanjälkeisistä suomalaisista näyttelijättäristä, joka julkaistaan keväällä 2026. Dokumentissa hän pohtii rohkeutta, taiteen merkitystä ja naiseutta eri sukupolvien läpi.
Tänä syksynä häneltä julkaistiin uusia esseitä ja runoja Teatteri & Tanssi + Sirkus -lehdessä.
Hänen päivänsä kuluvat rauhallisesti: aamukahvi ja kirjat ikkunan ääressä, iltapäiväkävelyt Hesperian puistossa, ja iltaisin vierailut lastenlasten ja naapureiden kanssa.
“Tunnen itseni elävämmäksi kuin koskaan, kun ympärilläni on tarinoita,”
Krohn on sanonut, kuvatessaan elämäniloa 91-vuotiaana.
Missä hän on nyt
Tänä päivänä Heidi Krohn elää itsenäisesti rakkaassa Lallukan taiteilijakodissaan, osallistuu kulttuuritapahtumiin, kirjoittaa uutta, käy ensi-illoissa ja säilyttää elävän, karismaattisen läsnäolon, joka on tehnyt hänestä yhden suomalaisen teatterielämän rakastetuimmista hahmoista.
