Jari Seppo Aarnio, syntynyt 5. syyskuuta 1957 Helsingissä, on entinen Helsingin huumepoliisin päällikkö, josta tuli Suomen tunnetuin tuomittu poliisi ja joka on nyt vapaa mies suoritettuaan noin puolet 13 vuoden rangaistuksestaan; hän vapautui valvotusta koevapaudesta kesäkuussa 2022 ja elää nykyään hiljaisesti Helsingin seudulla turvakiellon suojatessa hänen osoitettaan.
Hän on naimisissa ja hänellä on ainakin yksi poika, hän pitää selvästi matalaa julkista profiilia ja on yhä tuomioidensa pysyvien oikeudellisten ja taloudellisten seurausten alainen suorittaessaan rangaistuksensa loppuosaa tavanomaisin vapautusehdoin.
Maunulasta huippupoliisiksi
Aarnio kasvoi Maunulassa, Helsingissä. Nuorena hän pelasi jalkapalloa HJK:ssa. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1976, suoritti varusmiespalveluksen vuosina 1977–1978 ja aloitti poliisikoulutuksen vuonna 1979.
Hän rakensi uransa askel askeleelta:
Poliisin perustutkinto vuonna 1981
Poliisin alipäällystötutkinto vuonna 1987
Poliisipäällystön tutkinto vuonna 1992
Hän liittyi Helsingin poliisilaitokseen vuonna 1979 ja siirtyi pian huumausainerikostutkintaan.
Hän nousi nopeasti ja tuli tunnetuksi määrätietoisena huumetutkijana. Vuonna 1987 hänet valittiin Vuoden poliisiksi.
Vuonna 1995 hän sai Poliisin ansioristin. Vuonna 1999 hänet nimitettiin Helsingin huumetutkinnan johtajaksi.
Tuohon aikaan Aarniota pidettiin yhtenä Suomen vaikutusvaltaisimmista huumepoliiseista.
Vuoden 1996 pommi-isku
Joulukuussa 1996 käsikranaatista tehty räjähdelaite heitettiin Aarnion kodin terassille Vantaalla.
Hän kertoi katkaisseensa palavan sytytyslangan viime hetkellä puutarhasaksilla.
Myöhemmin kahdeksan miestä tuomittiin sabotaasin yrityksestä. Yksi heistä oli Raimo Tienhaara, joka tunnettiin poliisivastaisesta toiminnasta ja huumerikoksista.
Vuosia myöhemmin tapaukseen kohdistui epäilyjä. Osa asiakirjoista oli kadonnut. Esitutkintaa hoiti Aarnion oma huumepoliisiyksikkö eikä Keskusrikospoliisi.
Kirjassa Keisari Aarnio toimittajat Minna Passi ja Susanna Reinboth kertoivat, että entiset poliisit kyseenalaistivat tapauksen kulun. Tapahtumien koko totuutta ei ole lopullisesti selvitetty.
Ensimmäiset epäilyt
Ensimmäiset vakavat epäilyt Aarniota kohtaan nousivat esiin vuonna 2007. Vuonna 2009 hän jätti poliisin ja siirtyi pörssiyhtiö Elisalle turvallisuusasiantuntijaksi. Tuolloin syytteet häntä vastaan hylättiin.
Vuoden 2011 alussa hän palasi huumerikosyksikön johtoon.
Vuoden 2013 pidätys järkyttää Suomea
Lokakuussa 2013 Helsingin Sanomat julkaisi haastattelun seksityöntekijä Iina Ahosen kanssa, joka tunnettiin nimellä ”Saara”.
Hän kuvasi 15 vuotta kestänyttä suhdetta Aarnioon, johon hänen mukaansa sisältyi seksiä ja poikkeuksellisia rahansiirtoja.
Hän väitti myös Aarnion kannustaneen häntä prostituutioon.
Pian haastattelun julkaisemisen jälkeen Aarnio pidätettiin hänen lähtiessään kotoaan töihin Pasilan poliisiasemalle. Hänen kotinsa tutkittiin.
Hänet asetettiin tutkintavankeuteen marraskuussa 2013, ja hän oli vangittuna yli kaksi vuotta.
Tynnyrihuumejuttu
Niin sanottu tynnyrijuttu alkoi, kun Alankomaiden poliisi pysäytti lähetyksen joulukuussa 2011. Yhdessä tynnyrissä oli 141 kiloa hasista laillisen tavaran joukossa.
Huumeet korvattiin valeaineella ja lähetyksen annettiin jatkaa Suomeen.
Tutkijat havaitsivat:
Vääriä vastaanottajanimiä
Prepaid-puhelimia, joilla viestittiin vain tekstiviestein
Yhteyksiä rikollisverkostoihin
Maaliskuussa 2012 Aarniosta tuli epäilty, kun valvonnassa havaittiin hänen tapaavan United Brotherhood -rikollisjärjestön johtajan.
Syyttäjien mukaan Aarnio ja muut saivat 1,3 miljoonaa euroa huumekaupasta.
Toukokuussa 2014 Aarnion talon rakennustyömaalta löytyi 64 800 euroa käteistä. Hän väitti rahan olevan lavastus.
Oikeudessa hän myönsi olleensa tekemisissä 447 000 euron laittoman käteissumman kanssa, mutta sanoi saaneensa rahat suomalaiselta miljonääriltä turvallisuusjärjestelyistä ja muista palveluista.
Hän kertoi käyttäneensä rahat ennen pidätystään.
Trevoc-korruptiojuttu
Vuonna 2015 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Aarnion vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeuteen Trevoc-jutussa, joka koski valvontalaitteiden hankintoja.
Vuonna 2016 hovioikeus korotti tuomion kolmeen vuoteen ehdotonta vankeutta.
Hän menetti sotilasarvonsa ja sai neljän vuoden liiketoimintakiellon.
Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa vuonna 2017.
Vaikka liiketoimintakielto on päättynyt, tuomioihin liittyvät rajoitukset ja menettämisseuraamukset ovat vaikuttaneet hänen taloudelliseen tilanteeseensa pysyvästi.
10 vuoden huumetuomio
Joulukuussa 2016 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Aarnion 10 vuoden vankeuteen 22 rikoksesta, joihin kuului kuusi törkeää huumausainerikosta, törkeitä virkarikoksia, törkeä todisteiden väärentäminen ja syyttömän henkilön lavastaminen syylliseksi.
Oikeus katsoi hänen olleen tunnistamaton ”Pasilan mies”, joka koordinoi huumelähetyksiä.
Kesäkuussa 2019 hovioikeus piti 10 vuoden tuomion voimassa ja kuvasi rikoksia poikkeuksellisen vakaviksi ja häikäilemättömiksi.
Korkein oikeus hylkäsi valituksen joulukuussa 2019.
Murhatuomio kumottiin
Joulukuussa 2020 Aarnio tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa elinkautiseen vankeuteen tuottamuksellisesta henkirikoksesta liittyen vuonna 2003 tehtyyn Volkan Ünsalin murhaan.
Oikeuden mukaan hän oli ollut tietoinen uhkista, mutta ei toiminut.
Aarnio kiisti syyllisyytensä.
Oikeudessa Aarnio sanoi:
”Olin kuullut vain epämääräisiä huhuja. Minulla ei ollut konkreettista tietoa, jonka perusteella olisin voinut estää mitään.”
Helmikuussa 2022 hovioikeus kumosi elinkautisen tuomion. Sen mukaan Aarniolla ei ollut erityistä oikeudellista velvollisuutta estää murhaa eikä ollut näytetty toteen, että hän olisi tiennyt missä, milloin tai miten Ünsal aiottiin tappaa.
Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa, ja vapauttava tuomio jäi voimaan.
Vapautuminen ja koevapaus
Aarnio vapautui koevapauteen helmikuussa 2022. Hänen valvottu koevapautensa päättyi 20. kesäkuuta 2022.
Hän oli suorittanut noin puolet yhdistetystä 13 vuoden rangaistuksestaan, mukaan lukien pitkä tutkintavankeusaika.
Vaikka hän ei enää ole valvotussa koevapaudessa, hän suorittaa rangaistuksensa loppuosaa tavanomaisin vapautusehdoin.
Aarnio rikoksen uhrina 2024
Lokakuussa 2024 Helsingin käräjäoikeus käsitteli tapausta, jossa kaksi vankia varasti Aarnion henkilökohtaisia papereita kuljetuskärrystä Helsingin vankilassa vuonna 2021.
Paperit sisälsivät:
Poistumislupahakemuksia
Liiketoimintalomakkeita
Hänen uuden kotiosoitteensa
Aarniolla on turvakielto, joka suojaa hänen osoitettaan.
Hän vaati 1 100 euroa korvauksia. Oikeus määräsi 800 euroa. Kaksi miestä sai 60 päiväsakon tuomion.
Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.
Media, kirjat ja dokumentit
Aarnion tapaus on innoittanut useita mediahankkeita.
Keisari Aarnio -kirja, Minna Passi ja Susanna Reinboth
Myrkky, Aarnion ja Veli-Pekka Hännisen kirjoittama
Televisiosarja Keisari Aarnio, pääosassa Kari Hietalahti
Dokumenttielokuva Bad Police, ohjaaja Pekka Lehto
Discovery+-sarja The Aarnio Incident (2022)
Tutkinnan aikana kerrottiin, että Aarnio jakoi oman versionsa tapahtumista toimittajille ja väitti syytteiden liittyvän poliisin sisäiseen valtataisteluun.
Tutkinnan aikaisen raportoinnin mukaan Aarnio sanoi:
”Syytteet ovat keksittyjä ja osa poliisin sisäistä valtataistelua.”
Viime kuukausina julkinen kiinnostus on noussut uudelleen podcast-keskustelujen ja dokumenttien uusintalähetysten myötä, joissa tarkastellaan huumepoliisin järjestelmällisiä epäonnistumisia.
Tästä huolimatta Aarnio on itse pysynyt poissa julkisuudesta.
Taloudellinen tilanne
Viranomaisten mukaan rikoshyötyä kertyi 1,3 miljoonaa euroa.
Porvoossa sijaitseva omakotitalo, joka oli rekisteröity hänen poikansa nimiin, määrättiin menetettäväksi rikoshyötynä.
Julkisten tietojen mukaan hänellä ei ole merkittävää ilmoitettua liiketoimintaa.
Hänen tulonsa vaikuttavat vaatimattomilta, eikä hänellä ole vahvistettua laajamittaista työsuhdetta.
Vaikka rikosprosessit ovat päättyneet, oikeudelliset ja maineeseen liittyvät seuraukset vaikuttavat edelleen hänen arkeensa.
Missä hän on nyt?
Jari Aarnio elää edelleen hiljaisesti Helsingin seudulla turvakiellon suojaamana.
Hän pitää matalaa julkista profiilia ja keskittyy yksityisiin perheasioihin sekä henkilökohtaiseen turvallisuuteensa.
Vaikka ajoittain esiintyy spekulaatioita mahdollisista muistelmateosten päivityksistä tai julkisista kannanotoista, hän ei ole ilmoittanut uusista julkaisuhankkeista.
Hän pysyy aktiivisen julkisen keskustelun ulkopuolella, mutta hänen nimensä nousee yhä esiin keskusteluissa huumepoliisin valvonnasta ja korruptiosta.
Rikosoikeudelliset tapaukset on ratkaistu, mutta yhden Suomen merkittävimmän korruptioskandaalin seuraukset seuraavat häntä edelleen jokapäiväisessä elämässä.
