Aamun tullen, keittiöön astelin, kahvin tuoksua nenääni toivoin saavani. Mutta kahvinkeitin päätti toisin, kapinaan ryhtyi, veden sijaan, siitä suihkusi vain pieniä kuplia, oi miksi.
”Kahvia kaipaan, en saippuakuplia!” huudahdin, keitin vain surisi, kuin olisi omaa voittoaan juhlinut. Manasin ja tuhahdin, mutta lopulta nauratti, keitin kanssa taistelu, aamun sarastuksessa, kuvittele sitä saat!
Kuppiin lopulta kahvia sain, ei kuplia enää, nautin jokaisesta hörpystä, aamun voiton enkeleitä. Kahvinkeitin ja minä, sovimme rauhan, ainakin huomiseen, sillä aamun taistelut, ne ovat keittiön pieniä seikkailuja, ei sen enempään.
— Ilona Iloinen
Tutustu suomalaisen huumorin viehätykseen tämän ’lyhyt hauska runo’ kautta, jonka SoumiPost.com tuo eloon.
