Aamulla keittiössä, kahvi alkaa puhumaan, ”Hidas aamu, eikö niin?” se nauraa, kun lusikkaa haikaan. ”Kaipaatko minua, vai onko se vain tapa?”, Kysyy kahvi, kun mietin, onko tässä nyt jokin jekku takana.
Minä vastaan: ”Olet päiväni kirkas valo, ystävä rakas”, Kahvi hymyilee, porisee iloisemmin, ei ole enää vakaa. ”Mutta jos lisäät taas liikaa sokeria, meistä tulee riita”, Varoittaa kahvi, kun mittaan sokerin, toivon ettei mene liita.
Lopulta istumme yhdessä, minä ja kahvikuppini, Kuulumisia vaihtaen, kuin vanhat kaverukset, ei mikään supini. ”Kiitos seurasta,” kahvi sanoo, kun viimeisen kulauksen juon, Huomaan, päiväni alkaa vasta nyt, kahvin kanssa, se on suurin suosion.
— Lassi Lystikäs
Tutustu suomalaisen huumorin viehätykseen tämän ’lyhyt hauska runo’ kautta, jonka SoumiPost.com tuo eloon.
