Suomen uusi maastohiihdon sensaatio, Olivia Puranen, syntyi vuonna 2008 ja kasvoi Jyväskylässä vanhempiensa Jarin ja Anne Purasen kanssa, joiden vaikutus näkyy jokaisessa hänen ottamassaan potkussa.
Hänen isänsä, Jari Puranen, on liikunnanopettaja ja hiihtoteknikko Jyväskylästä, joka huolehtii suurimmasta osasta Olivian harjoituslogistiikkaa, välinehuoltoa ja matkustusjärjestelyjä.
Tunnettu hiljaisesta päättäväisyydestään ja käytännönläheisestä tuestaan, Jari on usein se, joka ajaa häntä varhaisaamun harjoituksiin ja paikallisiin kilpailuihin.
Hänen äitinsä, Anne Puranen, on luokanopettaja ja entinen harrasteurheilija, jonka rauhallinen kannustus ja tasapainoinen elämänasenne ovat pitäneet Olivian jalat maassa hänen nopean nousunsa keskellä.
Hän huolehtii Olivian kouluaikataulusta harjoitusten ohella varmistaen, että opiskelu ja perheaika säilyvät etusijalla.
Yhdessä Jari ja Anne loivat kasvualustan, jossa yhdistyivät kurinalaisuus ja lämpö – kodin, joka muokkasi paitsi Olivian urheilullista menestystä myös hänen nöyryyttään, sinnikkyyttään ja kiitollisuuttaan – arvoja, jotka ohjaavat yhä Suomen nousevaa hiihtotähteä.
Olivia, nyt 17-vuotias, asuu edelleen Jyväskylässä vanhempiensa kanssa, tasapainottaen koulua ja urheilua heidän hiljaisen mutta vakaasti tukevan ohjauksensa alla.
Jo varhain Olivian vanhemmat loivat kodin, jossa liike ja tasapaino olivat tärkeitä. He rohkaisivat häntä kokeilemaan kaikkea – juoksua, yleisurheilua, hiihtoa – pitäen samalla hänen elämänsä jäsenneltynä ja paineettomana.
Kun Olivia puhuu lapsuudestaan, hänen äänensä lämpö kertoo siitä tuesta.
“Olen Jyväskylästä ja olen hiihtänyt pienestä pitäen. Minulla oli kaikenlaisia harrastuksia lapsena, erityisesti yleisurheilua ja juoksua,”
Olivia kertoi haastattelussa aiemmin tänä vuonna naurahtaen pehmeästi.
“Muut lajit olivat enemmänkin sellaista hassuttelua. Hiihto on aina tuntunut luonnolliselta.”
Nuo sanat heijastavat kotia, jossa hän varttui – rauhallista, vakaata ympäristöä, jossa menestystä ei pakotettu vaan vaalittiin.
Perheen ystävien mukaan hänen vanhempansa ovat aina varmistaneet, että Olivia pysyy nöyränä, vaikka kansallinen huomio on alkanut seurata hänen suorituksiaan.
He ovat sellaisia vanhempia, jotka seisovat hiljaa yleisön joukossa radan varrella, katsovat ylpeinä mutta eivät koskaan etsi kameraa.
Hänen valmentajansa, Timo Salminen, joka työskentelee tiiviisti perheen kanssa, sanoi kerran, että Olivian kasvatuksessa näkyy hänen kypsyytensä:
“Hän on uskomattoman keskittynyt ikäisekseen. Sellainen rauha ei tule paineesta; se tulee luottamuksesta.”
Tuo luottamus rakentuu kotona. Olivian vanhemmat eivät ole koskaan antaneet haastatteluja tai astuneet julkisuuteen – tietoinen valinta, joka heijastaa samaa viestiä, jota hänen tiiminsä on toistuvasti jakanut medialle – “pidetään ääni matalana” hänen kehittyessään.
Hiljaisuuden taustalla on kuitenkin arkea: aikaisia aamuja, pitkiä ajomatkoja kilpailuihin ja suksivoiteen tuoksua autotallissa.
Purasen koti on tunnettu vaatimattomuudestaan mutta myös naurusta, jossa läksyt ja harjoitusaikataulut jakavat saman keittiönpöydän.
Olivia myöntää itse, että hänen vanhempansa auttavat häntä pitämään tasapainon teini-iän ja urheilullisten tavoitteiden välillä.
“Suurin osa arjestani pyörii urheilun ja koulun ympärillä,”
hän kertoi Seiskalle, kun häneltä kysyttiin, onko hiihto vallannut hänen elämänsä.
“Jos minulla on vapaapäiviä, katson Netflixiä tai vietän aikaa ystävien kanssa.”
Hänen isänsä Jari ottaa usein käytännön roolin perheessä, huolehtien suksista, matkoista ja varusteista, kun taas Anne pitää Olivian akateemisen ja henkisen puolen vakaana.
Heidän yhteistyönsä on tehnyt mahdolliseksi sen, että Olivia voi harjoitella kuin ammattilainen mutta elää silti tavallisen opiskelijan elämää.
Lähipiirin mukaan Jarin ja Annen arvot – nöyryys, sinnikkyys ja kiitollisuus – muodostavat Olivian persoonallisuuden perustan.
Siksi, vaikka otsikot kutsuvat häntä “Pärmäkoskea paremmaksi” tai “uudeksi Marja-Liisa Kirvesniemeksi”, Olivia kohauttaa olkiaan ja hymyilee.
“No, niin olen kuullut!” hän sanoi naurahtaen, kun häneltä kysyttiin vertauksista. “Onhan se mukavaa, että ihmiset sanovat niin, mutta me keskitymme omaan tekemiseen.”
Tuo “me” kertoo kaiken – Olivia ei puhu itsestään yksin. Hänen vanhempansa ovat mukana jokaisessa “meissä”, edelleen ajamassa häntä harjoituksiin ja varmistamassa, ettei teini-ikä huku julkisuuden paineisiin.
Suomen Hiihtoliitto on kiittänyt perheen hienotunteisuutta, todeten, kuinka harvinaista on, että näin nuori urheilija nousee huipulle ilman, että hänen yksityiselämänsä tulee julkiseksi.
Vaikka valmentajat ja seuran johtajat kuten Aki Pajunoja ja Antti Tuisku ylistävät häntä ammattimaisuudestaan, hänen vanhempansa pitävät huolen siitä, että Olivia voi palata kansallisista kilpailuista samoihin rauhallisiin jyväskyläläisiltoihin, jotka hän on aina tuntenut.
“Hän ei ole muuttunut yhtään,”
sanoi seuran edustaja hänen Imatran kultavoittonsa jälkeen.
“Hän soittaa edelleen ensimmäisenä vanhemmilleen jokaisen kilpailun jälkeen.”
Tuo perheen läheisyys on hänen ankkurinsa. Jari ja Anne Puranen ovat hiljainen voima nousevan urheilijatähden taustalla, joka loistaa jo kirkkaammin kuin kukaan osasi odottaa.
Olivia asuu yhä vanhempiensa kanssa Jyväskylässä, missä nauru, kurinalaisuus ja viikonloppujen harjoitukset jatkavat heidän yhteisen elämänsä rytmiä.
