Puhelin päätti piiloon mennä, leikkiä kanssani hieman, Sen löytääkseni, jouduin tekemään kotini täyskäännöksen. Sohvan alla, sängyn päällä, jopa uunissa kurkin, Mutta puhelin oli mestari piilossa, ei löytynyt, vaikka kuinka jurkin.
Lopulta istuin alas, väsynyt ja hieman nolona, Kun kuulin vibraation, pehmeän ja melkein holona. Se oli takataskussani, koko ajan piilossa nauraen, Puhelin, sinä veijari, sait minut, mutta hyvä on olla taas kaksin saapuen.
”Nyt, älä enää katoa,” sanoin, puhelinta taskuun sujauttaen, Se vain vilkkuu, kuin sanoen ”En lupaa mitään,” mutta ilman katoamistaen. Iiris Ilonpilaaja tämän tarinan kertoo, naurussa suin, Kun seuraavan kerran puhelimesi katoaa, muista, se voi olla lähempänä kuin luulitkaan, ei ole se niin kuin muin.
— Iiris Ilonpilaaja
Tutustu suomalaisen huumorin viehätykseen tämän ’lyhyt hauska runo’ kautta, jonka SoumiPost.com tuo eloon.
