
Rita Behm isĂ€ ei ole ollut osa artistin julkista tarinaa â hĂ€nestĂ€ ei ole nĂ€hty kuvia, ei annettu haastatteluja, eikĂ€ hĂ€nen nimeÀÀn ole mainittu missÀÀn. TĂ€mĂ€ ei johdu vahingosta, vaan valinnasta. Rita on pitĂ€nyt isĂ€suhteensa tĂ€ysin yksityisenĂ€, mikĂ€ tekee siitĂ€ yhtĂ€ aikaa kiehtovan ja merkityksellisen. Se kertoo paljon â ei pelkĂ€stÀÀn isĂ€stĂ€, vaan myös siitĂ€, millaiseksi Rita on kasvanut naisena ja taiteilijana.
đ Miksi Rita vaikenee isĂ€stÀÀn?
Vaikeneminen ei ole sama kuin vĂ€linpitĂ€mĂ€ttömyys. Se voi kertoa siitĂ€, ettĂ€ suhde on monimutkainen, kivulias tai toisaalta liian henkilökohtainen ja tĂ€rkeĂ€ jaettavaksi muiden kanssa. Kun ihminen vaikenee jostain nĂ€in systemaattisesti, sillĂ€ on merkitystĂ€. Se voi olla keino suojella muistoja, suojella itseĂ€ â tai jopa suojella isÀÀ.
đ” Voiko isĂ€suhde kuulua musiikissa?
Vaikka Rita ei ole puhunut isĂ€stÀÀn, hĂ€nen laulunsa puhuvat tunnetasolla paljon. Kappaleet kuten “Tivolit”, “Frida”, “Viimeinen tanssi” ja “Kaiken arvoinen” kĂ€sittelevĂ€t ihmissuhteita, joissa on sekĂ€ kaipuuta ettĂ€ haavoittuvuutta. NĂ€mĂ€ tunteet ovat usein kytköksissĂ€ lapsuudesta opittuihin kiintymyksen malleihin â ja juuri niissĂ€ isĂ€llĂ€ on usein merkittĂ€vĂ€ rooli. IsĂ€n lĂ€snĂ€olo tai poissaolo muokkaa tapaamme rakastaa, reagoida ja suojautua.
đ Lukija kohtaa oman tarinansa
Kun kysymme, kuka on Rita Behmin isĂ€, kysymme samalla: mitĂ€ isĂ€ merkitsi minulle? Moni tunnistaa itsensĂ€ hĂ€nen kappaleidensa tunnetilasta â se ei synny ilman elĂ€mĂ€nkokemusta. Se, ettĂ€ Rita ei jaa kaikkea, tekee hĂ€nen musiikistaan jopa henkilökohtaisempaa. HĂ€n antaa meidĂ€n kuulla omat tarinamme hĂ€nen ÀÀnessÀÀn.
đ§ Yksityisyys voi olla vahvuutta, ei salailua
Rita on pÀÀttĂ€nyt olla puhumatta isĂ€stÀÀn â ja se pÀÀtös tekee hĂ€nen musiikistaan entistĂ€ aidompaa. Se on osoitus siitĂ€, ettĂ€ jokaisella on oikeus asettaa rajat, myös julkisuuden keskellĂ€. Ja joskus juuri se, mitĂ€ ei sanota, kertoo eniten.
đ IsĂ€, joka nĂ€kyy nĂ€kymĂ€ttömĂ€nĂ€
Rita Behmin isĂ€ ei ehkĂ€ ole julkisuudessa â mutta hĂ€nen vaikutuksensa tuntuu jokaisessa sĂ€keessĂ€, jokaisessa laulussa, jokaisessa tauossa sanojen vĂ€lissĂ€. HĂ€n on osa tarinaa, vaikka ei ole osa tarinankerrontaa. Ja juuri se tekee tĂ€stĂ€ aiheesta niin voimakkaan.
Ei kommentteja