Tove Janssonin pitkäaikainen elämänkumppani oli taidegraafikko Tuulikki Pietilä, jota Jansson kutsui Tootiksi. Pietilä ei kuitenkaan ollut Janssonin juridinen puoliso tai vaimo, sillä he eivät koskaan avioituneet eivätkä rekisteröineet parisuhdettaan.
Heidän suhteensa alkoi 1950-luvulla aikana, jolloin samaa sukupuolta olevien suhteisiin liittyi Suomessa vielä rikosoikeudellisia ja vahvoja yhteiskunnallisia rajoitteita.
Jansson ja Pietilä löysivät toisistaan paitsi rakkauden myös työtoverin, matkakumppanin ja ihmisen, jonka kanssa arki rakentui taiteen ympärille. Heidän yhteinen elämänsä jatkui Janssonin kuolemaan vuonna 2001 asti. Pietilä kuoli Helsingissä vuonna 2009. Suhde ei siis päättynyt eroon: he olivat yhdessä noin 45 vuotta, asuivat Helsingissä samassa rakennuksessa omissa asunnoissaan ja viettivät vuosikymmenten ajan kesiään Klovharun saarella.
Kuka Tuulikki Pietilä oli?
Tuulikki Pietilä syntyi 18. helmikuuta 1917 Seattlessa Yhdysvalloissa suomalaisvanhempien perheeseen. Hänen koko nimekseen on lähdeaineistoissa merkitty Ida Helmi Tuulikki Pietilä. Perhe palasi Suomeen Pietilän ollessa nelivuotias ja asettui Turkuun. Hänen vanhempansa olivat Frans ja Ida Pietilä, omaa sukua Lehtinen.
Pietilän nuorempi veli oli myöhemmin kansainvälisesti tunnetuksi tullut arkkitehti Reima Pietilä.
Tuulikki Pietilä aloitti taideopintonsa Turussa 16-vuotiaana ja jatkoi myöhemmin Helsingissä. Sodan aikana hän palveli Lotta Svärd -järjestössä Itä-Karjalassa ja osallistui vuonna 1944 suomalaislasten evakuointiin Ruotsiin. Hän työskenteli Halmstadissa terveydenhuollossa ja järjesti siellä myös ensimmäisen oman näyttelynsä.
Sodan jälkeen Pietilä opiskeli grafiikkaa Tukholmassa vuosina 1945–1949 ja jatkoi Pariisissa muun muassa Fernand Léger’n akatemian piirissä. Hän palasi Helsinkiin vuonna 1954.
Pietilästä tuli yksi sodanjälkeisen Suomen merkittävistä taidegraafikoista. Ateneumin mukaan hänen tuotantonsa käsittää yli 1 400 teosta, ja museon kokoelmiin päätyi testamenttilahjoituksena lähes hänen koko tuotantonsa.
Hän oli siis paljon muutakin kuin kuuluisan kirjailijan kumppani.
Kohtaaminen vuonna 1955
Janssonin ja Pietilän tiet olivat sivunneet toisiaan jo aiemmin, mutta heidän varsinainen kohtaamisensa tapahtui Suomen Taiteilijaseuran pikkujouluissa Helsingissä vuonna 1955.
Ratkaisevaksi muodostui levysoitin. Molemmat olivat tuoneet juhliin omia levyjään ja halusivat kuulla niitä. Jansson pyysi Pietilää tanssimaan, mutta yhteistä tanssia ei vielä samana iltana tullut. Pietilä lähetti myöhemmin Janssonille joulukortin, jossa oli raidallisen kissan kuva.
Musiikista tuli myöhemmin yksi heidän yhteisen elämänsä tärkeistä asioista.
Maaliskuussa 1956 Jansson vieraili Pietilän ateljeessa Töölössä. He joivat viiniä, kuuntelivat uusia ranskalaisia levyjä ja lähentyivät.
Suhde alkoi saman vuoden aikana.
Rakkaus alkoi vuonna 1956
Janssonin ja Pietilän toisilleen kirjoittamat kirjeet osoittavat, ettei kyse ollut vain läheisestä taiteilijaystävyydestä.
Kesällä 1956 Jansson kirjoitti Pietilälle rakkaudestaan ja yhteisestä tulevaisuudesta. Pietilän vastaus oli yksiselitteinen.
Tuulikki Pietilä kirjoitti Janssonille:
”Et voi tietääkään miten paljon rakastan sinua.”
Janssonin virallinen verkkosivusto kuvaa vuotta 1956 heidän yhteisen tarinansa varsinaiseksi aluksi. Pietilä pysyi Janssonin kumppanina loppuelämän ajan.
Jansson oli jo ennen Pietilää rakastunut naiseen. Hänen suhteensa teatteriohjaaja Vivica Bandleriin oli alkanut 1940-luvulla, mutta se jäi lyhyemmäksi. Pietilästä tuli Janssonin elämän pisin ja pysyvin kumppani.
Yhteinen arki Helsingissä
Jansson ja Pietilä eivät rakentaneet yhteistä elämäänsä aivan tavallisella tavalla.
Kun Pietilä etsi 1960-luvun alussa asuntoa, vapaa huoneisto löytyi samasta Helsingin rakennuksesta, jossa Janssonin ateljee sijaitsi. Molemmilla oli oma koti ja työtila, mutta asuntojen välillä pystyi kulkemaan ullakon kautta.
Ratkaisu sopi kahdelle taiteilijalle, jotka tarvitsivat sekä läheisyyttä että omaa työrauhaa.
Ateneum on kuvannut, että kummallakin oli oma ateljeensa samassa Ullanlinnan rakennuksessa. Järjestely säilytti heidän itsenäisyytensä ilman, että yhteinen arki katosi.
Klovharun yhteiset kesät
Toinen yhteisen elämän keskus löytyi mereltä.
Jansson ja Pietilä rakensivat 1960-luvulla pienen mökin Klovharun saarelle Pellingin saaristoon. Karu ulkoluoto tarjosi heille paikan, jossa he saattoivat työskennellä, kalastaa, tarkkailla merta ja elää kaukana julkisuudesta.
Saaresta tuli lähes kolmen vuosikymmenen ajaksi heidän kesäelämänsä keskus. Janssonin ja Pietilän suhde mereen ja saaristoon näkyi myös heidän taiteessaan.
Vuonna 1984 tehdyssä Tove ja meri -dokumentissa Jansson kuvasi vuodenkierron tärkeää hetkeä.
Tove Jansson sanoi dokumentissa:
”Kevät lähestyy, jäät lähtevät, ja silloin mekin lähdemme, Tuutikki, minä ja Psipsina-kissa.”
Dokumentissa nähdään myös Janssonin ja Pietilän yhteistä työskentelyä Helsingissä ja heidän Klovharun elämäänsä.
Matkat ja yhteinen työ
Pietilä ja Jansson olivat innokkaita matkustajia. He kulkivat yhdessä Euroopassa ja myöhemmin kauempana maailmalla.
Pietilä hankki Japanista Super 8 -kameran, jolla hän kuvasi heidän matkojaan ja arkisia hetkiään. Näistä filmeistä tuli myöhemmin tärkeää dokumentaarista aineistoa Janssonin ja Pietilän elämästä.
He eivät myöskään pitäneet työelämäänsä täysin erillään.
Yhdessä lääkäri Pentti Eistolan kanssa he rakensivat kolmiulotteisia muumiaiheisia pienoismalleja. Yhteistyö johti muun muassa suureen Muumitaloon. Pietilä teki vuosina 1976–1990 kaikkiaan 41 muumikuvaelmaa.
Vuonna 1986 Jansson ja Pietilä lahjoittivat Tampereen taidemuseolle suuren muumikokoelman. Alkuperäiseen lahjoitukseen kuului 1 009 piirrosta ja maalausta sekä 38 kolmiulotteista kuvaelmaa.
Pietilän valmistamia kuvaelmia voi edelleen nähdä Tampereen Muumimuseossa.
Tuu-tikki syntyi Tootista
Tuulikki Pietilä jätti jälkensä myös yhteen Janssonin tunnetuimmista muumihahmoista.
Vuoden 1957 Taikatalvi-kirjassa esiintyvä Tuu-tikki perustui vahvasti Pietilään. Jansson itse puhui yhteydestä avoimesti.
Tuu-tikin käytännöllisyydessä, itsenäisyydessä ja rauhallisessa tavassa kohdata epävarmuutta oli samoja ominaisuuksia, joita Jansson näki Pietilässä. Jansson käytti kirjeissäänkin Pietilästä toisinaan Tuu-tikkiin viittaavaa nimitystä ennen kuin tämän lempinimeksi vakiintui Tooti.
Pietilän vaikutus ei siten jäänyt Janssonin yksityiselämään, vaan ulottui myös kirjallisuuteen.
Julkisuus muuttui hitaasti
Janssonin ja Pietilän suhteen alku osui aivan erilaiseen Suomeen kuin nykyinen.
Samaa sukupuolta olevien seksuaaliset suhteet olivat Suomessa rikos vuoteen 1971 saakka. Jansson ja Pietilä olivat siinä vaiheessa olleet yhdessä jo noin 15 vuotta.
He eivät kuitenkaan viettäneet koko elämäänsä teeskennellen olevansa pelkkiä ystäviä. Vuosien myötä heidän suhteensa oli taide- ja kulttuuripiireissä tunnettu, ja he esiintyivät myös yhdessä julkisuudessa.
Jansson ei silti rakentanut itsestään julkista parisuhdepersoonaa. Suhteen intiimeimmät yksityiskohdat säilyivät pääosin kirjeissä, läheisten muistoissa ja myöhemmin julkaistuissa elämäkertatiedoissa.
Linnan juhlat 1992
Yksi suhteen näkyvimmistä hetkistä koettiin 6. joulukuuta 1992.
Jansson ja Pietilä saapuivat yhdessä presidentti Mauno Koiviston itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja kättelivät presidenttiparia yhdessä.
Yle palasi tapahtumaan joulukuussa 2025 ja kuvasi Janssonia ja Pietilää ensimmäiseksi Linnan juhliin yhdessä saapuneeksi naispariksi. Vuoden 1992 televisioselostuksessa heidän suhteensa historiallista merkitystä ei juuri huomioitu.
Kolme vuosikymmentä myöhemmin samaa kuvaa katsotaan aivan toisesta näkökulmasta. Hetkestä on tullut osa suomalaisen sateenkaarihistorian julkista muistia.
Haastattelut ja dokumentit
Jansson ja Pietilä esiintyivät yhdessä myös Ylen arkistoaineistossa.
Vuonna 1984 valmistunut Tove ja meri on erityisen merkittävä, koska Jansson käsikirjoitti ohjelman itse. Siinä seurataan heidän elämäänsä Janssonin ateljeessa sekä Klovharulla. Pietilän kuvaamat kaitafilmit ovat tärkeä osa kokonaisuutta.
Ylen arkistossa on myös vuoden 1991 haastatteluaineistoa, jossa Jansson ja Pietilä puhuvat taiteesta ja elämästä. Tallenne tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden nähdä Pietilä itse puhumassa yhteisestä työstä sen sijaan, että hänen elämästään kerrottaisiin vain jälkikäteen.
Heidän elämästään syntyi lisäksi myöhemmin dokumentteja, joissa hyödynnettiin Pietilän omia filmejä. Näin yksityiseksi tarkoitettu kuva-aineisto muuttui osaksi suomalaisen kulttuurihistorian dokumentointia.
Ei häitä eikä rekisteröintiä
Janssonista ja Pietilästä käytetään nykyisin toisinaan sanoja puoliso ja vaimo, mutta juridisesti ne voivat antaa väärän kuvan.
He eivät avioituneet, eikä heidän parisuhdettaan koskaan rekisteröity.
Syyn ymmärtämiseksi on katsottava Suomen lainsäädäntöä. Laki samaa sukupuolta olevien rekisteröidystä parisuhteesta tuli voimaan vasta 1. maaliskuuta 2002.
Tove Jansson oli kuollut jo 27. kesäkuuta 2001.
Heillä ei siis ollut Janssonin elinaikana mahdollisuutta rekisteröidä suhdettaan Suomessa. Siksi täsmällisin ilmaus Pietilästä on Janssonin elämänkumppani.
Luotettavista lähteistä ei myöskään löydy tietoa kihlauksesta tai suunnitelluista häistä.
Ei tunnettua suhdekohua
Janssonin ja Pietilän pitkästä suhteesta ei ole noussut esiin luotettavasti dokumentoituja suuria erokriisejä, uskottomuusskandaaleja tai muita sellaisia kohuja, joita myöhempi julkkisuutisointi usein liittää tunnettuihin pareihin.
Heidän suhteeseensa liittyvä jännite tuli ennen kaikkea ympäröivästä yhteiskunnasta.
He rakastuivat aikana, jolloin homoseksuaaliset teot olivat kriminalisoituja, ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin heidän yhdessä esiintymisensä saatettiin ohittaa mediassa ilman mainintaa parisuhteesta. Vuoden 1992 Linnan juhlien vastaanotto on tästä näkyvä esimerkki.
Myöhemmässä julkisuudessa toinen keskustelunaihe on ollut Pietilän jääminen kuuluisamman kumppaninsa varjoon. Ateneum pitää Pietilää yhtenä keskeisistä suomalaisista sodanjälkeisistä graafikoista, ja hänen yli 1 400 teoksen tuotantonsa kertoo itsenäisestä ja pitkästä taiteilijanurasta.
Janssonin kuolema 2001
Tove Jansson kuoli Helsingissä 27. kesäkuuta 2001.
Pietilän ja Janssonin suhde oli siihen mennessä jatkunut noin 45 vuotta. Se ei päättynyt eroon tai välirikkoon, vaan Janssonin kuolemaan.
Vuonna 2025 julkaistussa Apu-lehden katsauksessa muistettiin Pietilän sanoja Janssonin kuoleman jälkeen.
Tuulikki Pietilä kuvasi menetystä näin:
”Hiljaisuus on suurempi kuin koskaan aikaisemmin.”
Pietilä kuoli 2009
Tuulikki Pietilä eli Janssonin jälkeen vielä lähes kahdeksan vuotta.
Hän kuoli Helsingissä 23. helmikuuta 2009, vain muutama päivä 92-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen.
Hänen oma taiteellinen tuotantonsa jäi laajasti museoiden kokoelmiin. Ateneum järjesti vuonna 2017 Pietilän satavuotisjuhlan kunniaksi suuren näyttelyn, joka nosti hänen grafiikkansa aiempaa näkyvämmin esiin Jansson-yhteyden rinnalla.
Pietilä esillä yhä 2026
Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän tarina on noussut jälleen esille aivan viime kuukausina.
Maaliskuussa 2026 Janssonin virallisella sivustolla julkaistiin laaja katsaus heidän säilyneeseen levykokoelmaansa. Kokoelmassa on 482 vinyylilevyä ja 90 sellakkalevyä. Levyt kertovat paitsi heidän musiikkimaustaan myös matkoista ja yhteisestä arjesta. Musiikki oli erityisen osuva aihe, sillä juuri levysoittimen äärellä heidän suhteensa oli alkanut vuonna 1955.
Pietilän taidetta nähtiin lisäksi Helsingin Taidehallin Maamme, kaikkien -näyttelyssä 20. maaliskuuta–17. toukokuuta 2026. Hän oli mukana näyttelyn taiteilijajoukossa, jossa tarkasteltiin suomalaisuutta ja identiteettiä eri aikakausien taiteen kautta.
Tampereen Muumimuseon Tervetuloa Muumitaloon! -näyttely puolestaan päättyi 30. elokuuta 2026. Sen keskeisiä kohteita oli vuonna 1979 valmistunut Muumitalo, jonka Jansson, Pietilä ja Pentti Eistola rakensivat yhdessä. Itse Muumitalo kuuluu edelleen museon pysyvään kokoelmaan.
Syyskuussa 2026 ajankohtainen Jansson-yhteys löytyy myös Yhdysvalloista. Seattlen National Nordic Museumissa ovat lokakuun loppuun asti esillä Tampereelta lainatut The Moomins’ Sea Adventures ja Tove and the Sea -näyttelyt. Tampereen kaupunki on nostanut näyttelyn yhteydessä esiin kiinnostavan yhteyden juuri Pietilään: hänen suomalaiset vanhempansa olivat muuttaneet Seattleen, ja Pietilä itse syntyi siellä ennen perheen paluuta Suomeen.
Näin myös vuonna 2026 Tove Jansson puoliso -haun taustalta löytyy ennen kaikkea Tuulikki Pietilä: itsenäinen suomalainen taiteilija ja Janssonin lähes puolen vuosisadan elämänkumppani, jonka merkitys näkyy edelleen museoissa, arkistofilmeissä, kirjeissä, muumikuvaelmissa ja heidän yhteisen elämänsä säilyneissä esineissä.
