Veikkauksen asema Suomen ainoana laillisena rahapelitoimijana on herättänyt vuosien varrella paljon keskustelua. Sitä on markkinoitu vastuullisena ja yhteiskuntaa tukevana toimijana, mutta kriittisemmät äänet kyseenalaistavat tämän kuvan.
Onko Veikkaus todella vastuullisempi kuin ulkomaiset nettikasinot, vai perustuuko sen päättymäisillään oleva monopoliasema vanhentuneisiin perusteluihin?
Tässä tekstissä pureudutaan siihen, miten Veikkauksen vastuullisuutta voidaan verrata ETA-alueen lisenssikasinoihin ja miten rahapelituottojen jakomalli on muuttunut. Lisäksi tarkastellaan Veikkauskratia-termiä, joka viittaa rahapelijärjestelmän rakenteellisiin ongelmiin.
Veikkaus ei välttämättä ole sen vastuullisempi kuin muutkaan
Veikkaus perustelee monia rajoituksiaan vastuullisuudella, mutta todellisuudessa sen toiminta ei tässä asiassa välttämättä eroa merkittävästi ulkomaisista nettikasinoista.
Yksi yleisesti esitetty argumentti on, että Veikkaus ei tarjoa bonuksia, koska ne voisivat kannustaa liialliseen pelaamiseen. Kaikki bonukset eivät kuitenkaan ole riskialttiita – esimerkiksi kierrätysvapaat tai non sticky bonukset eivät pakota pelaajaa jatkamaan pelaamista tappiollisesti.
Lisäksi monet ulkomaiset kasinot tarjoavat vastuullisen pelaamisen työkaluja, kuten talletusrajoja ja itsensä poissulkemista, aivan kuten Veikkauskin.
Toinen väite on, ettei Veikkaus markkinoi nopeatempoisia pelejä, mutta sen valikoimaan kuuluvat silti rahapeliautomaatit ja päivittäiset arvontapelit, joiden tiedetään olevan koukuttavia.
Lisäksi sen verkkosivusto on suunniteltu tarjoamaan helpon ja nopean pelikokemuksen – aivan kuten muutkin nettikasinot.
Veikkauksen ainutlaatuinen asema Suomessa antaa sille monopolin edut, mutta se ei automaattisesti tee siitä vastuullisempaa. Päinvastoin, kilpailun puute voi jopa vähentää sen motivaatiota kehittää parempia vastuullisuustoimia.
Vastuullinen pelaaminen keskiössä kaikilla ETA-kasinoilla
Vastuullinen pelaaminen on keskeinen osa kaikkien ETA-alueen kasinoiden toimintaa. Erityisesti Maltan ja Viron lisenssillä toimivat nopeat kasinot voivat tarjota jopa Veikkausta paremmat työkalut pelaamisen hallintaan.
Näillä kasinoilla on usein kattavat vastuullisen pelaamisen vaihtoehdot, kuten talletus-, tappio- ja aikarajat sekä mahdollisuus itsensä poissulkemiseen eri pituisiksi ajoiksi. Lisäksi Maltan ja Viron lisenssiviranomaiset valvovat kasinoiden toimintaa tiukasti varmistaakseen, että ne noudattavat sääntöjä ja tarjoavat pelaajille reilun peliympäristön.
Sen sijaan Mansaaren kasinoilla vastuullisuuskäytännöt voivat olla epätasaisempia, ja ne eivät aina tarjoa yhtä kattavia työkaluja pelaamisen hallintaan.
Vielä heikommalla tasolla ovat Kahnawaken ja Curacaon lisenssillä toimivat kasinot, joilla vastuullisen pelaamisen sääntely voi olla löyhää tai käytännössä olematonta.
Veikkaus ei enää suoraan tue suomalaista kulttuuria
Veikkausvarat eivät enää ohjaudu suoraan suomalaisen kulttuurin tukemiseen kuten ennen. Asiaa on käsitelty muun muassa Suomen elokuvasäätiön verkkosivuilla.
Aiemmin Veikkaus rahoitti muun muassa elokuvatuotantoa merkittävillä summilla – jopa 27,5 miljoonaa euroa vuodessa – mutta nykyisin nämä varat menevät valtion yleiskatteelliseen budjettiin.
Tämä tarkoittaa, että rahapelituottojen suora yhteys kulttuurin, urheilun ja tieteen tukemiseen on katkennut, eikä veikkausvoittovaroja enää automaattisesti kohdisteta aiemmille edunsaajille.
Vaikka rahoituksen taso on toistaiseksi pyritty säilyttämään, se ei ole enää itsestäänselvyys. Tulevaisuudessa kulttuurialan tuet riippuvat poliittisista päätöksistä, eivätkä ne ole sidoksissa Veikkauksen tulokseen.
Tämä voi tuoda haasteita erityisesti suomalaiselle elokuvalle ja muille luoville aloille, jotka ovat perinteisesti hyötyneet rahapelituotoista.
Muutos voi myös vaikuttaa Veikkauksen imagoon: aiemmin sen monopoliasemaa perusteltiin juuri sillä, että se tukee suomalaista yhteiskuntaa.
Nyt kun rahapelituotot ovat sulautuneet budjettiin, Veikkauksen asema yksinoikeustoimijana ei ole enää perustunut samalla tavalla yhteiskunnalliseen hyötyyn.
Mitä tarkoittaa Veikkauskratia?
Veikkauskratia on termi, joka viittaa Veikkauksen ympärille rakentuneeseen järjestelmään, jossa rahapelituotot on perinteisesti jaettu tietyille edunsaajille.
Kritiikin ytimessä on se, että nämä varat kertyvät usein yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevilta – eli niiltä, jotka pelaavat eniten – mutta hyöty menee pääasiassa hyväosaisille.
Ilmiön nimi juontaa juurensa kleptokratiaan, jossa varojen siirtyminen on institutionalisoitu ja rakenteellinen osa järjestelmää.
Veikkauskratiaa on käsitelty myös samannimisessä kirjassa, jonka mukaan yksittäinen pelikone vie kunnasta keskimäärin 26 000 euroa vuodessa.
Pienemmissä kunnissa, joissa automaatteja on kymmeniä, tämä tarkoittaa vuositasolla satojen tuhansien tai jopa miljoonan euron ostovoiman katoamista paikallisilta ihmisiltä.
Vaikka Veikkauksen rahoitusmalli on muuttunut, rahapelaamisen aiheuttamat taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat yhä olemassa.
Kritiikin mukaan Veikkauksen toiminta on pitkään perustunut siihen, että sen tuottoja ei nähdä verotuloina, vaan erityisrahana, jota ohjataan poliittisesti valittuihin kohteisiin ilman suoraa budjettivalvontaa.
Yhteenveto
Veikkaus on pitkään perustellut monopoliaan sillä, että sen tuotoilla rahoitetaan suomalaista kulttuuria, urheilua ja hyvinvointia.
Ennen vuoden 2023 lakiuudistusta tuotto jaettiin seuraavasti:
- 53 % opetus- ja kulttuuriministeriölle (mm. liikunta, tiede ja taide)
- 43 % sosiaali- ja terveysministeriölle (hyvinvointiin)
- 4 % maa- ja metsätalousministeriölle (hevosurheiluun)
Nyt varat sulautuvat valtion budjettiin, eikä niitä enää kohdisteta suoraan edunsaajille. Tämä muutos on hämärtänyt Veikkauksen yhteiskunnallista roolia. Samalla ulkomaiset kasinot tarjoavat yhä kehittyneempiä vastuullisen pelaamisen työkaluja, mikä asettaa Veikkauksen vastuullisuusväitteet kyseenalaisiksi.
Jos suomalainen rahapelilainsäädäntö kummastuttaa, niin myös maltalaiset toimintatavat ovat herättäneet kummastusta. Täysin vastuullista rahapelijärjestelmää ei liene olemassakaan.
Ei kommentteja