Villasukat karkasivat jalkojen otteesta, lähtivät lattialle tanssimaan, ne väsyivät olemaan vain varpaiden lämmittäjiä, halusivat elämäänsä vauhtia saamaan. Ne liukuivat lattialla, hyppivät matolle, kierivät sohvan alle piiloon, kukaan ei tiennyt, mihin seuraavaksi, ehkä seikkailulle villasukkien tiiloon.
“Missä sukkani ovat?” huudahdin aamulla, etsien joka nurkasta, vain löytääkseni ne jääkaapista, vieressä porkkanan kurkasta. “Miksi täällä?” nauroin, sukkia kädessäni pitäen, ne vain kutittivat varpaitani, kuin kiittäen.
Tästä lähtien, joka ilta, ennen nukkumaanmenoa, varmistin, että villasukat olivat turvassa, ei seikkailulla koen mä. Mutta aina aamulla, ne olivat uudessa paikassa, veitikkamaisesti nauraen, Villasukkien vapaus, arvoitus, joka sai minut päivittäin ihmetellen kauraan.
— Onni Oivallus
Tutustu suomalaisen huumorin viehätykseen tämän ‘lyhyt hauska runo’ kautta, jonka SoumiPost.com tuo eloon.
