Suomalainen näyttelijäikoni Seela Sella, 88, elää tänään poikkeuksellisen aktiivista ja täyttymyksellistä elämänvaihetta Munkkiniemen-kodissaan Helsingissä uskollisen löytökoiransa Nasun kanssa, lähes seitsemän vuosikymmenen teatterihistorian ympäröimänä.
Hänellä ei ole tällä hetkellä parisuhdetta ja hän jatkaa tasaista työtahtia, esiintyy kulttuuritapahtumissa, harjoittelee uusia lukuesityksiä ja valmistelee tuoreita näyttämöprojekteja.
Hänen arjessaan on silti jalat maassa, vaikka hän on palannut jälleen julkisuuteen uusien hankkeiden kautta, mukaan lukien cameo-rooli suomalaisessa elokuvassa, jonka ensi-ilta on keväällä 2026.
Varhaiset vuodet Tampereella
Seela Maini Marjatta Sella syntyi 30. joulukuuta 1936 Tampereella. Hän varttui vaatimattomissa oloissa, ensin pienessä Pispalan asunnossa ja myöhemmin omakotitalossa Kangasalla.
Hänen äitinsä, Hilpi Koskinen, työskenteli tehtaissa, istui kaupunginvaltuustossa ja sosiaalilautakunnassa ja kouluttautui myöhemmin liikunnanohjaajaksi.
Hilpi työskenteli 90-vuotiaaksi ja johdatti Seelan teatterin pariin Tampereen Työväen Teatterin kausikorttinsa kautta.
Hänen isänsä, Jaakko, kamppaili alkoholin kanssa, ja Seelan henkinen tuki tuli pääasiassa äidinäiti Martalta, vapaaehtoistyöntekijältä, jonka vaikutuksen hän sanoo kantavansa yhä.
Haastattelussa Seela Sella sanoi:
“Isoäitini on yksi energiankantajistani.”
Lapsena Seela lausui runoja Pelastusarmeijan talolla ja ymmärsi nopeasti kutsumuksensa olevan näyttelijäntyö.
Hän suoritti koulun kiitettävin arvosanoin ja muutti myöhemmin Helsinkiin päästyään Suomen Teatterikouluun, josta valmistui vuonna 1959.
Tie julkisuuteen
Valmistumisen jälkeen Sella siirtyi suoraan ammattilaisteatteriin ja alkoi rakentaa uraansa eri puolilla Suomea.
Hän työskenteli Turun kaupunginteatterissa, Hämeenlinnan kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa ennen siirtymistään Tampereen Työväen Teatteriin, Jurkan teatteriin, Espoon kaupunginteatteriin ja muihin näyttämöihin.
Hänen vahva tekniikkansa, ilmaisuvoimainen äänenkäyttönsä ja tunnevoimansa tekivät hänestä yhden Suomen tunnetuimmista esiintyjistä.
Hänet tunnetaan sekä klassisten että modernien roolien tulkitsijana, ja hänen näyttämöläsnäolonsa johti vuosikymmeniä jatkuneeseen tasaiseen työtahtiin.
Yksi hänen pitkäikäisistä saavutuksistaan oli monologiesitys “Seela Sella seisaallaan”, jota esitettiin useissa teattereissa ympäri maan.
Elokuva-, televisio- ja äänityöt
Sella on esiintynyt yli 30 elokuva- ja televisiotuotannossa. Hänellä oli keskeisiä rooleja elokuvissa Sibelius (2003), Kalteva torni (2006) ja Teräsleidit.
Hänen roolisuorituksensa Kaltevassa tornissa toi hänelle Jussi-palkinnon parhaasta naissivuosasta vuonna 2007.
Hän on tunnettu myös tunnistettavasta äänestään, ja hän on dubannut lukuisia animaatioita ja lukenut äänikirjoja vuosikymmeniä.
Lehtihaastattelussa Sella totesi:
“En voisi koskaan kuunnella äänikirjaa. Ajakaisin metsään.”
Tänä syksynä hän kuvasi cameon tulevaan suomalaiseen draamaelokuvaan, jonka on määrä tulla elokuvateattereihin keväällä 2026.
Hän esittää kaupungissa elämäänsä pohtivaa iäkästä taiteilijaa, ja tuotantoryhmän mukaan kaikki kohtaukset kuvattiin syyskuussa.
Avioliitto, perhe ja juutalaisuus
Vuonna 1962 Seela meni naimisiin näyttelijä ja laulaja Elis Sellan kanssa, joka kuului Suomen juutalaiseen yhteisöön.
Hän kääntyi virallisesti juutalaisuuteen vuonna 1969, vaikka on sanonut, ettei hänen henkilökohtainen uskonsa muuttunut.
Heidän 30-vuotinen avioliittonsa oli täynnä tunnevoimaa, huumoria ja läheisyyttä.
Elis kuoli äkillisesti vuonna 1992 leikkauksen jälkikomplikaatioihin, eikä Seela ole sen jälkeen avioitunut.
Sella sanoi suhteestaan:
“En ole koskaan päässyt yli Eliksen menetyksestä.”
Heillä on kaksi lasta: tytär Ilana, joka asuu Helsingissä, ja poika Ariel, joka on asunut Israelissa puolisonsa Lissun kanssa noin 40 vuotta.
Seelalla on kolme lapsenlasta — Tom, Nathan ja Jonatan — ja hän pitää tiiviin yhteyden heihin kaikkiin.
Hän kirjoittaa heille usein runollisia kirjeitä olohuoneessaan.
Terveys ja sitkeys
Seela Sella on elänyt Ménièren taudin kanssa yli 40 vuotta. Sairaus aiheuttaa huimausta, pahoinvointia ja kuulonvaihteluita, ja hän hallitsee sitä välttämällä stressiä, kovaa ääntä, tietyt ruoka-aineet ja äkilliset valomuutokset.
Vuonna 2024 hän sai pienen aivoinfarktin. Hänen jalkansa pettivät kaupassa ja puhe katosi hetkeksi.
Hän sai ajokorttinsa takaisin läpäistyään neurologiset testit ja kulkee nyt päivittäisen kävelyreittinsä Rajasaaressa varmana, usein myös naapuruston löytökoirien kanssa.
Haastattelussa Sella sanoi terveydestään:
“Vältän stressiä täysin — mikään ei ole stressin arvoista enää.”
Elämä nyt Munkkiniemessä
Sellan Munkkiniemen-koti on täynnä muistoja hänen pitkältä uraltaan: fanilahjoja, teatterijulisteita, vinyylilevyjä ja leikekirjoja, joita hän täydentää iltaisin.
Aamut alkavat valoisassa olohuoneessa lukemisella. Iltapäiviin kuuluu tekstityötä, kirjeiden kirjoittamista lapsenlapsille ja tulevien esitysten valmistelua.
Hän auttaa säännöllisesti naapureita, jotka tuovat löytökoiria Ukrainasta, ja vie Nasu-koiraa sekä muita koiria pitkille kävelyille.
Hän on tunnettu myös osallistumisestaan koirien adoptiotyöhön.
Tänä syksynä hän palasi valokeilaan Helsingin Oodin kirjakerhotapahtumassa, jossa hän puhui Eeva Kilven runoudesta ja pohti kirjallisuutta, ikääntymistä ja luovaa muistia.
Työ jatkuu 88-vuotiaana
Vaikka ikää on 88 vuotta, Sellalla on täysi kulttuurikalenteri. Hän valmistelee kahta uutta runoiltaa tammi- ja maaliskuulle 2026 — toisen Tampereelle ja toisen Espooseen — ja harjoittelee parhaillaan lyhyttä lukukiertuetta monologeista, jotka pohjautuvat hänen varhaisen uransa materiaaliin.
Hänen koskettava esiintymisensä Ylen Tuntematon sotilas -lukumaratonissa herätti kuluvana vuonna laajaa huomiota.
Hän jatkaa myös yhteistyötään Esko Roineen kanssa Rakkauskirjeitä-esityksessä.
Hänen valtuutettu elämäkertansa Sella – Seela Sellan Tarina, jonka kirjoitti Antti Heikkinen, julkaistiin huhtikuussa 2025.
Uskot, arvot ja elämänasenne
Sella puhuu usein hengellisyydestä, taiteesta ja ikääntymisestä haastatteluissa ja keskustelutilaisuuksissa.
Hän uskoo enkeleihin, vapaaseen tahtoon ja suoraviivaiseen suhteeseen Jumalaan.
Hän kokee isoäitinsä ja puolisonsa läsnäolon arjessaan.
Hän puhuu avoimesti ikääntymisestä ilman pelkoa sekä uteliaisuuden ja luovuuden säilyttämisestä.
Eräässä haastattelussa hän totesi:
“Olen vanha — ja se on siistiä.”
Ääni yhteiskunnassa
Sella on ollut pitkään mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Hän liittyi SDP:n jäseneksi vuonna 1970 ja toimi presidentinvalitsijamiehenä vuoden 1988 vaaleissa.
Hän osallistuu edelleen kulttuuri- ja hyvinvointiaiheisiin tapahtumiin ja keskusteluihin.
Hän vierailee usein kulttuurikeskuksissa keskustelemassa yleisön kanssa ja korostaa arvojaan lempeästi.
Sella sanoi eräässä haastattelussa:
“Lapsi oppii esimerkistä, ei ohjeista.”
Työelämä muovautuneena kurinalaisuudesta
Seela Sella on yksi Suomen arvostetuimmista esiintyjistä. Hän näkee näyttelijäntyön elinikäisenä käsityönä, joka vaatii rehellisyyttä, täsmällisyyttä ja empatiaa.
Hän tekee yhä kohtausmerkintöjä käsikirjoihin ja tarkkailee ihmisten käyttäytymistä roolitöitä varten.
Hänen näkemyksiään lainataan laajasti suomalaisessa teatterikeskustelussa.
Eräässä haastattelussa hän sanoi:
“Näytteleminen on näyttämistä, ei esittämistä.”
Hänen nykyinen mantransa ohjaa häntä edelleen työssä, ikääntymisessä ja arjessa.
Sellan omat sanat kuuluivat:
“Kun olet vanha — ja se on siistiä.”
