lyhyt hauska runo– Sivu 2

Aamulla keittiössä, kahvi alkaa puhumaan, “Hidas aamu, eikö niin?” se nauraa, kun lusikkaa haikaan. “Kaipaatko minua, vai onko

Aamun ensi hetkillä, kun maailma vielä uinuu, Yritän kahvia keittää, mutta kone ei suostu puinuu. Vesi valuu, jauhot

Herätyskello soi, mutta aikaa on liian vähän, Myöhässä taas, kuin unenomaisen sadun säähän. Katsahdin kelloon, joka virnisti veitikkamaisesti,

Vanhapiika Vilma, hän kerran vei, Hampaansa yöksi lasiin, mutta aamulla ei löytänyt ei. Haki hän niitä täältä ja

Kissan päivät ovat täynnä mysteeriä, tämä tarina on siitä kertomus, Eräänä päivänä, kissa päätti piiloutua, luoden perheelle pienen

Sukat, ne katosivat yön aikana, jättivät jälkeensä vain yksinäisen kuminauhan. Etsin alta, takaa, sisältä ja päältä, kaikki nurkat

Aamulla heräsin, sukat solmussa, näin se päivä alkaa, pieni pulma polussa. Vasen jalka oikeassa, oikea vasemmassa, tässä sitä

Lähdimme eväsretkelle, minä, sinä ja meidän koira, repussa leipää, juustoa, ja omena jokaiselle soiva. Mutta kun avasimme korin,

Kello soi aamun koittaessa, unenpöpperössä nousen, kahvin tuoksu johtaa minut, kuin laiva satamaan poukseen. Mutta voi kauhistus, kun

Aamiaispöydässä istuimme, nälkäiset kuin sudet, Leivän heitin ilmaan, vahingossa, en suinkaan uudestaan. Se lensi kuin lautanen, yli pöydän,