Ville Peltonen on yksi Suomen kaikkien aikojen suurimmista jääkiekkoilijoista ja nykyään yksi Euroopan arvostetuimmista suomalaisvalmentajista.
Hän toimii tällä hetkellä Genève-Servette HC:n päävalmentajana Sveitsin pääsarjassa, National Leaguessa.
Otettuaan joukkueen haltuunsa kesken kauden 52-vuotias Peltonen johdatti ryhmänsä mukaan pudotuspelitaisteluun kurinalaisen puolustuspelaamisen ja rauhallisen johtamisen avulla, keräten kiitosta niin kannattajilta kuin medialtakin.
Hänen sopimustaan on nyt jatkettu vuoteen 2027 asti. Peltonen asuu Sveitsin ja Suomen välillä, on naimisissa ja pysyy tiiviisti kiinni perhe-elämässä Helsingissä, jossa hänen vaimonsa ja kolme lastaan viettävät osan vuodesta.
Vantaalta Suomen kiekkohistoriaan
Ville Sakari Peltonen syntyi 24. toukokuuta 1973 Vantaalla perheeseen, jossa jääkiekko oli osa jokapäiväistä elämää.
Hänen isänsä Esa Peltonen oli yksi Suomen varhaisista maajoukkueen tähdistä ja edusti Suomea neljissä olympialaisissa.
Peltonen aloitti kiekkopolkunsa Nurmijärven Kurrassa, jatkoi Etelä-Vantaan Urheilijoissa ja siirtyi sen jälkeen HIFK:hon, jossa hän nousi juniorijärjestelmän läpi.
Jo teini-iän loppupuolella häntä pidettiin tulevana suomalaisen jääkiekon kulmakivenä.
Läpimurto HIFK:ssa ja NHL-varaus
Peltonen teki läpimurtonsa HIFK:ssa Suomen sarjassa vain 18-vuotiaana. Kaudella 1992–1993 hän teki 37 tehopistettä ja hänet nimettiin Vuoden tulokkaaksi, jolloin hän sai Jarmo Wasama -palkinnon.
Samana keväänä San Jose Sharks varasi hänet NHL:n vuoden 1993 varaustilaisuuden kolmannella kierroksella (58. varaus), mikä vahvisti hänen asemansa Suomen lupaavimpien nuorten pelaajien joukossa.
Hetki, joka teki hänestä kuolemattoman Suomessa
Peltonen saavutti uransa määrittävän hetken vuonna 1995.
MM-kisojen finaalissa Tukholmassa Suomi voitti Ruotsin lukemin 4–1. Peltonen teki kolme maalia ja syötti neljännen, varmistaen Suomen historian ensimmäisen maailmanmestaruuden ja kiinnittäen nimensä pysyvästi suomalaiseen urheiluhistoriaan.
Harvinainen ja palkittu pelaajaura
Peltonen pelasi ammattilaisurallaan vuosina 1991–2014 ja ura ulottui kuuteen suureen sarjaan.
NHL-vuodet
Hän pelasi kahdeksan NHL-kautta joukkueissa:
- San Jose Sharks
- Nashville Predators
- Florida Panthers
Yhteensä Peltonen pelasi 382 NHL-ottelua, teki 52 maalia ja keräsi 148 tehopistettä.
Eurooppa ja johtajaroolit
Euroopassa hänet tunnettiin yhtä lailla johtajana kuin maalintekijänä:
- Frölunda HC (Ruotsi): sarjan pistepörssin voittaja vuonna 1998
- HC Lugano (Sveitsi): Sveitsin mestari vuonna 2006
- Dinamo Minsk (KHL): joukkueen kapteeni ja All-Star-pelaaja
- Jokerit ja HIFK: kapteeni ja Suomen mestari
Hänen kautensa 2010–2011 HIFK:ssa nousee esiin yhtenä Liigan historian parhaista, päättyen Lasse Oksanen -palkintoon, Kultainen kypärä -tunnustukseen ja mestaruuteen.
Poikkeuksellinen maajoukkueura
Peltonen on yksi Suomen kaikkien aikojen palkituimmista pelaajista.
- 261 A-maaottelua
- 183 tehopistettä
- 19 arvoturnausta
Olympiamitalit (4)
- Hopea: 2006 (Torino)
- Pronssi: 1994, 1998, 2010
MM-mitalit (8)
- Kulta: 1995
- Hopea: 1994, 1998, 1999, 2007
- Pronssi: 2000, 2006, 2008
Hänen maajoukkuepaitansa numero 16 on jäädytetty, harvinainen kunnianosoitus, jonka on saanut vain muutama suomalainen legenda.

Peltonen-perheen perintö
Peltonen-nimi ulottuu sukupolvien yli huippu-urheilussa.
- Esa Peltonen: olympiatason jääkiekkoilija
- Ville Peltonen: nelinkertainen olympiamitalisti
- Emmi Peltonen: taitoluistelija vuoden 2018 talviolympialaisissa
Pelttosen kaksospojat Aleksi ja Jesper pelaavat nykyään ammattilaisjääkiekkoa Sveitsissä, edustaen seuroja Lausannessa ja Luganossa.
Pelttoset ovat Suomen ensimmäinen perhe, jossa kolme sukupolvea on edustanut Suomea olympialaisissa.
Eläkkeelle jääminen ja tunteikas jäähyväinen
Peltonen ilmoitti lopettavansa pelaajauransa maaliskuussa 2014. Hänen viimeinen kotiottelunsa Helsingin jäähallissa päättyi seisaaltaan annettuihin aplodeihin ja kunniakierrokseen hämärretyllä areenalla, päättäen historiallisen pelaajauran.
Jäältä vaihtopenkille
Peltonen siirtyi suoraan valmennukseen.
Varhaiset valmennustehtävät
- HIFK:n junioritoiminnan johtaja
- Suomen maajoukkueen apuvalmentaja
Sveitsi ja päävalmentajatehtävät
- SC Bern (2016–2018): apuvalmentaja, Sveitsin mestari
- Lausanne HC (2018–2020): päävalmentaja
- HIFK (2021–2025): päävalmentaja neljän kauden ajan
Hänen aikansa HIFK:ssa päättyi huhtikuussa 2025 pudotuspelipettymyksiin, mutta se myös syvensi hänen kokemustaan huipputasolla.
Uusi luku Genevessä
Peltonen palasi Sveitsiin vuonna 2025 liittyen Genève-Servette HC:hen. Astuttuaan tehtävään kesken kauden hän vakautti joukkueen, tiukensi puolustuspelaamista ja auttoi seuraa takaisin pudotuspelitaisteluun.
Seura on sittemmin jatkanut hänen sopimustaan vuoteen 2027 asti, mikä kertoo vahvasta luottamuksesta hänen johtamiseensa.
Seuratyönsä ohella Peltonen on liittynyt Suomen Jääkiekkoliiton kansainväliseen neuvonantajaryhmään, jossa hän osallistuu valmennuskoulutuksen ja juniorikehityksen pitkän aikavälin suunnitteluun.
Peltonen on puhunut avoimesti tästä elämänvaiheestaan.
Ville Peltonen sanoi tuoreessa haastattelussa:
“Koen olevani tasapainossa kaukalon ja perhe-elämän välillä, valmentaen nyt rauhallisemmin ja laajemmalla perspektiivillä kuin koskaan aiemmin.”
Hän on myös myöntänyt henkilökohtaisen haaveen, joka yhä elää.
Ville Peltonen sanoi samassa haastattelussa:
“Jonain päivänä haluaisin vielä valmentaa Suomen maajoukkuetta.”
Harvinainen julkinen virhe ja anteeksipyyntö
Yksi kaukalon ulkopuolinen tapaus erottuu muuten kurinalaisesta urasta.
Vuonna 2007 Peltonen oli osallisena baaritappelussa Floridassa joukkuetoverinsa Ed Belfourin kanssa.
Hän pyysi myöhemmin julkisesti anteeksi ja kertoi katuvansa käytöstään.
Kunnianosoitukset ja tunnustukset
Peltonen on saanut laajaa tunnustusta urastaan:
- Suomen Jääkiekkohalli of Fame (2014)
- IIHF:n Hall of Fame (2016)
- Urheilijaura-palkinto Urheilugaalassa
- Suomen lipunkantaja Vancouverin talviolympialaisten avajaisissa 2010
Elämä tänään
Nykyään Ville Peltonen jakaa aikansa Sveitsin ja Helsingin välillä, yhdistäen huippuvalmennuksen ja perhe-elämän.
Hänen vaimonsa ja lapsensa asuvat osan vuodesta Suomessa, kun Peltonen työskentelee kauden aikana Sveitsissä.
Hänen poikansa jatkavat jääkiekkouriaan, ja hänen tyttärensä Emmi Peltonen on ilmoittanut suunnittelevansa junioritaitoluistelijoiden valmentamista kilpailu-uransa päätyttyä.
Pelttosen läsnäolo eurooppalaisessa jääkiekossa on edelleen aktiivinen, ajankohtainen ja tarkasti seurattu — ei historian osana, vaan jatkuvana uutisena.