Sukupuolitautien oireeton jakso voi vaihdella huomattavasti riippuen taudista ja yksilöllisistä tekijöistä. Esimerkiksi klamydia ja gonorrea voivat olla oireettomia useita vuosia. HIV voi myös edetä oireettomana usean vuoden ajan ennen AIDS-vaiheen alkamista. Samoin henkilöt, joilla on sukupuolielinten herpes, voivat kokea pitkiä oireettomia jaksoja, vaikka virus pysyykin kehossa koko eliniän. Näiden oireettomien vaiheiden tunnistaminen on tärkeää, sillä ne voivat merkittävästi edistää tautien huomaamatonta leviämistä.
Klamydia
Klamydia on yksi yleisimmistä sukupuolitaudeista, jonka aiheuttaa Chlamydia trachomatis -bakteeri. Klamydia voi olla oireeton pitkään, jopa useita vuosia, mikä tekee siitä erityisen salakavalan. Se on erityisen yleinen nuorten aikuisten ja teini-ikäisten keskuudessa ja tarttuu suojaamattomassa yhdynnässä, mukaan lukien emätin-, anaali- ja suuseksi. Tartunta voi myös siirtyä äidistä lapseen synnytyksen yhteydessä.
Oireet
Monet klamydiatartunnan saaneet eivät koe oireita lainkaan, mikä voi jatkua pitkiä aikoja. Kun oireita esiintyy, ne voivat olla lieviä ja niitä voi olla helppo sivuuttaa. Tyypillisiä oireita ovat:
- Naisilla: lisääntynyt valkovuoto, virtsaputken tai emättimen polttelu virtsatessa, kipu yhdynnän aikana, alavatsakipu, verenvuoto yhdynnän jälkeen tai kuukautisten välillä.
- Miehillä: kipu virtsatessa, vuoto virtsaputkesta, kiveksien turvotus tai kipu.
| Diagnoosi | Hoito |
| Klamydian diagnosointiin käytetään yleensä virtsa- tai limakalvonäytteitä, jotka tutkitaan laboratoriossa. Testi on nopea ja kivuton, ja se voidaan tehdä terveysasemalla, sukupuolitautien klinikalla tai jopa kotitestien avulla. | Klamydia on hoidettavissa antibiooteilla. Tyypillisesti käytetään kerta-annosta atsitromysiiniä tai viikon kestävää doksisykliini-kuuria. On tärkeää, että sekä tartunnan saanut henkilö että hänen seksikumppaninsa hakeutuvat hoitoon, vaikka heillä ei olisikaan oireita. Tämä estää taudin uudelleen tarttumisen ja leviämisen. |
Genitaaliherpes
Genitaaliherpes joka johtuu Herpes simplex -viruksen (HSV) tyypistä 1 tai 2. Tämä virus voi jäädä elimistöön piilevänä ja aktivoitua ajoittain. Genitaaliherpes voi olla oireeton pitkiä aikoja, jopa vuosia, ja monet tartunnan saaneet eivät ole tietoisia kantavansa virusta, mikä voi edistää sen leviämistä.
Oireet
Vaikka genitaaliherpes voi olla pitkään oireeton, aktivoituessaan se aiheuttaa tyypillisesti seuraavia oireita:
- Kipu, kutina ja arkuus sukuelinten alueella.
- Punaiset näppylät tai rakkulat, jotka voivat puhjeta haavaumiksi ja parantua sen jälkeen itsestään.
- Rakkuloiden esiintyminen voi liittyä flunssan kaltaisiin oireisiin, kuten kuumeeseen, lihaskipuihin ja imusolmukkeiden turvotukseen.
| Diagnoosi | Hoito |
| Genitaaliherpeksen diagnoosi perustuu tyypillisesti oireisiin ja lääkärin suorittamaan visuaaliseen tarkastukseen. Viruksen aktiivisen vaiheen aikana voidaan ottaa näytteitä rakkuloista laboratoriotutkimuksia varten. Verikokeilla voidaan myös etsiä vasta-aineita, jotka osoittavat herpesinfektion. | Vaikka genitaaliherpestä ei voida parantaa, sen oireita voidaan hallita antiviraalisilla lääkkeillä. Hoito voi lyhentää oireiden kestoa ja vähentää uusiutumistiheyttä. Kroonisesti oireileville tai usein uusiutuville tapauksille voidaan määrätä päivittäistä suppressiohoitoa, joka vähentää oireiden esiintymistä ja viruksen tarttuvuutta. |
Genitaalisyyliä
Genitaalisyyliä johtuu ihmisen papilloomaviruksesta (HPV), joka sisältää monia eri tyyppejä, joista jotkut aiheuttavat syyliä sukuelinten alueella ja toiset voivat johtaa syöpään. Tämä infektio voi pysyä oireettomana pitkiä aikoja, joskus jopa vuosia, ennen kuin syyliä ilmestyy.
Oireet
Genitaalisyylien oireet voivat ilmetä viikkoja tai kuukausia tartunnan jälkeen, mutta joissain tapauksissa oireita ei ilmesty lainkaan. Kun oireita esiintyy, ne voivat sisältää:
- Pienet, kukkakaalin kaltaiset syylät sukuelinten alueella, jotka voivat olla kivuttomia.
- Syylät voivat olla yksittäisiä tai rykelmiä ja ne voivat levitä laajalle alueelle.
- Harvinaisissa tapauksissa syyliin voi liittyä kutinaa, ärsytystä tai kipua.
| Diagnoosi | Hoito |
| Genitaalisyylien diagnosointi tapahtuu yleensä visuaalisen tarkastuksen perusteella. Lääkäri voi tunnistaa tyypilliset syylät niiden ulkonäön perusteella. Joissakin tapauksissa voidaan ottaa koepala syylästä varmistaakseen diagnoosin, erityisesti jos ulkonäkö on epätyypillinen. | Vaikka HPV-infektiota ei voida parantaa, genitaalisyyliä voidaan hoitaa eri menetelmillä. Hoitoon voi kuulua syylän jäädyttäminen nestemäisellä typellä, kirurginen poisto, tai paikallisten kemikaalien tai voiteiden käyttö, jotka auttavat poistamaan syylät. On tärkeää huomata, että vaikka syylät poistetaan, virus voi jäädä kehoon, ja syyliä voi uusiutua. |
Tippuri
Tippuri, tunnettu myös nimellä gonorrhea, aiheutuu Neisseria gonorrhoeae -bakteerista. Tämä sukupuolitauti voi olla pitkään oireeton, erityisesti naisilla, mikä voi vaikeuttaa tartunnan havaitsemista ja hoitoa ajoissa.
Oireet
Vaikka tippuri voi olla oireeton, tyypillisiä oireita, kun ne ilmenevät, ovat seuraavat:
- Naisilla: lisääntynyt ja/tai epätavallinen emätinvuoto, kipu virtsatessa, alavatsakipu, välivuoto sekä kipu yhdynnän aikana.
- Miehillä: kivulias tai polttava tunne virtsatessa, valkoinen, keltainen tai vihreä vuoto peniksestä, ja joskus kivulias tai turvonneet kivekset.
| Diagnoosi | Hoito |
| Tippurin diagnoosi tehdään ottamalla näyte virtsaputkesta, kohdunkaulasta tai muusta infektoituneesta alueesta. Näyte lähetetään laboratorioon, jossa bakteerin läsnäolo voidaan vahvistaa. Nopea diagnoosi on tärkeää, koska oireeton tippuri voi aiheuttaa pitkäaikaisia terveysongelmia, jos sitä ei hoideta. | Tippuri on yleensä hoidettavissa antibiooteilla. Hoito voi koostua yhdestä suuresta annoksesta antibioottia tai pidemmästä hoitojaksosta riippuen infektion laajuudesta ja oireista. On kriittistä, että sekä tartunnan saanut että hänen seksikumppaninsa saavat hoitoa, jotta vältetään taudin leviäminen ja uusiutuminen. |
Häpytäit
Häpytäit johtuvat pienistä loisista, jotka elävät ihmisen iholla, erityisesti karvaisilla alueilla kuten häpyalueella. Häpytäit voivat joskus pysyä oireettomina, erityisesti lievässä tartunnassa, mutta yleensä ne aiheuttavat oireita suhteellisen nopeasti tartunnan jälkeen.
Oireet
Häpytäiden tyypillisimmät oireet ilmenevät seuraavasti:
- Voimakas kutina sukuelinten alueella, joka johtuu täiden puremista.
- Pienet sinertävät täplät iholla, jotka ovat puremajälkiä.
- Näkyvät täit tai niiden munat (nitsit) häpykarvoissa; nitsit näyttävät pieniltä, vaaleilta pisteiltä, jotka ovat tiukasti kiinni karvassa.
| Diagnoosi | Hoito |
| Häpytäiden diagnoosi perustuu yleensä oireiden havaitsemiseen ja täiden tai niiden munien näkemiseen sukupuolielinten karvoituksessa. Diagnoosi voidaan vahvistaa tarkastelemalla aluetta suurennuslasilla tai mikroskoopilla, jolloin täit ja nitsit ovat helpommin havaittavissa. | Häpytäiden hoitoon käytetään erityisiä insektisidejä, jotka tappavat täit ja niiden munat. Nämä voivat olla shampoita, voiteita tai suihkeita, jotka levitetään tartunnan saaneelle alueelle ohjeiden mukaisesti. On tärkeää seurata kaikkia hoito-ohjeita huolellisesti ja toistaa hoito tarvittaessa, jotta kaikki täit ja nitsit saadaan poistettua. |
Syyhy
Syyhy on ihotauti, jonka aiheuttaa mikroskooppinen syyhypunkki Sarcoptes scabiei. Punkki kaivautuu ihon pinnan alle munimaan, mikä aiheuttaa voimakasta kutinaa ja ihottumaa. Syyhy voi aluksi olla oireeton, mutta oireet yleensä kehittyvät muutamien viikkojen kuluessa tartunnasta.
Oireet
Syyhypunkin aiheuttamat oireet ilmenevät tyypillisesti seuraavina:
- Intensiivinen kutina, erityisesti öisin.
- Pienet, punaiset näppylät ja rakkulat, erityisesti sormien välissä, ranteissa, kyynärvarren sisäpinnoilla, vyötäröllä, nivusissa ja pakaroissa.
- Näkyvät kaivuukäytävät, jotka voivat näyttää ohuilta, vaaleilta tai harmahtavilta viiruilta iholla.
| Diagnoosi | Hoito |
| Syyhyn diagnoosi perustuu tyypillisesti oireiden havaitsemiseen ja lääkärin suorittamaan ihon tarkastukseen. Diagnoosin vahvistamiseksi voidaan ottaa iholta näyte, jossa etsitään mikroskoopilla punkkeja, niiden munia tai ulostetta. Tämä on tärkeää, sillä oikea diagnoosi varmistaa asianmukaisen hoidon. | Syyhyn hoitoon käytetään usein permetriini-voiteita tai muuta lääkettä, joka levitetään koko keholle ihon ohjeiden mukaisesti ja jätetään iholle tietyn ajan. Hoito tulee toistaa, koska yksi käsittely ei välttämättä tuhoa kaikkia munia. Perheenjäsenten ja läheisten samanaikainen hoito on suositeltavaa, vaikka oireita ei olisikaan, sillä syyhypunkki voi levitä helposti tiiviissä kontaktissa. |
Kuppa
Kuppa on vakava sukupuolitauti, jonka aiheuttaa bakteeri Treponema pallidum. Tauti etenee useissa vaiheissa ja voi olla oireeton tai aiheuttaa vain lieviä oireita alkuvaiheissa, mikä voi johtaa sen diagnosoimatta jättämiseen ja hoitamattomuuteen.
Oireet
Kupan oireet kehittyvät vaiheittain:
| Primaarivaihe | Sekundaarivaihe | Latenttivaihe | Tertiäärivaihe |
| Kova, kivuton haavauma (kankroidi) ilmestyy sukuelinten tai suun alueelle, yleensä kolme viikkoa tartunnan jälkeen. Haavauma paranee itsestään muutaman viikon kuluessa. | Viikkoja tai kuukausia myöhemmin voi esiintyä ihottumaa, yleensä rungolla ja raajoissa, mukaan lukien kämmenet ja jalkapohjat. Muita oireita voivat olla kuume, imusolmukkeiden suurentuminen ja kurkkukipu. | Oireet voivat hävitä ja tauti voi olla oireeton vuosia. | Vuosia myöhemmin tauti voi aiheuttaa vakavia terveysongelmia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, neurologisia ongelmia ja syvien haavaumien muodostumista iholle ja luille. |
| Diagnoosi | Hoito |
| Kupan diagnosoimiseksi käytetään verikokeita, jotka etsivät vasta-aineita, jotka ovat kehittyneet vastauksena infektioon. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää muita testejä, kuten haavaumasta otettavan näytteen mikroskooppista tutkimusta. | Kuppa on hoidettavissa antibiooteilla, yleensä penisilliinillä. Hoidon kesto ja laatu riippuvat taudin vaiheesta ja oireista. On tärkeää hoitaa tauti mahdollisimman aikaisin, jotta voidaan estää sen eteneminen ja vakavien pitkäaikaishaittojen kehittyminen. |
Trichomoniasis
Trichomoniasis on sukupuoliteitse tarttuva tauti, joka johtuu Trichomonas vaginalis -alkueläimestä. Se on yksi yleisimmistä parasiittisista sukupuolitaudeista ja voi monissa tapauksissa olla oireeton, erityisesti miehillä.
Oireet
Trichomoniasiksen oireet voivat vaihdella ja ne voivat ilmetä muutaman päivän tai jopa kuukausien kuluttua tartunnasta. Tyypillisiä oireita ovat:
- Naisilla: voimakas, pahanhajuinen ja vihertävä emätinvuoto, kutina ja ärsytys sukuelinten alueella, kipu virtsatessa tai yhdynnän aikana.
- Miehillä: lievä tai kohtalainen peniksestä tuleva vuoto, kipu virtsatessa tai ejakuloidessa, kutina virtsaputken suulla.
| Diagnoosi | Hoito |
| Trichomoniasiksen diagnoosi perustuu oireiden havainnointiin ja laboratoriotesteihin, joissa etsitään Trichomonas vaginalis -parasiitteja. Naisilla testi tehdään usein emättimen näytteestä ja miehillä virtsanäytteestä tai virtsaputken raapaisunäytteestä. | Trichomoniasis hoidetaan antibiooteilla, tyypillisesti metronidatsolilla tai tinidatsolilla, jotka annetaan suun kautta. On tärkeää, että sekä tartunnan saanut henkilö että hänen seksikumppaninsa käyvät hoidossa, vaikka oireita ei olisikaan, estääkseen taudin leviämisen. |
HIV
HIV, eli ihmisen immuunikatovirus, on retrovirus, joka hyökkää ihmisen immuunijärjestelmän soluja vastaan, erityisesti CD4+ T-soluja vastaan. Tämä heikentää immuunijärjestelmän kykyä torjua infektioita ja sairauksia. HIV voi kehittyä vuosien ajan oireettomana, mutta ilman asianmukaista hoitoa se johtaa usein AIDS:iin (hankittu immuunikatovirustauti), joka on immuunijärjestelmän vakava heikkeneminen.
Oireet
HIV-infektion alkuvaiheessa voi esiintyä akuutin infektion oireita, jotka muistuttavat flunssaa ja voivat kestää muutamasta päivästä useaan viikkoon. Nämä oireet voivat sisältää kuumeen, suurentuneet imusolmukkeet, kurkkukipua, ihottumaa, lihas- ja nivelkipuja, pahoinvointia ja ripulia. Monet sairastuneet eivät kuitenkaan koe mitään oireita tässä vaiheessa. Vuosien mittaan, kun virus vahingoittaa immuunijärjestelmää, voi kehittyä muita vakavampia oireita, kuten toistuvat infektiot, laihtuminen, krooninen väsymys, yöhikoilu ja pitkittynyt ripuli.
| Diagnoosi | Hoito |
| HIV:n diagnosoimiseksi käytetään verikokeita, jotka havaitsevat viruksen vasta-aineita tai itse virusta. Varhaisdiagnostiikka on tärkeää, koska se mahdollistaa nopean hoidon aloittamisen ja vähentää viruksen aiheuttamien terveysongelmien riskiä. | HIV-infektiota hoidetaan antiretroviraalisilla lääkkeillä, jotka estävät viruksen monistumista ja hidastavat taudin etenemistä. Vaikka HIV:tä ei voida parantaa, tehokkaalla lääkehoidolla HIV-positiiviset henkilöt voivat elää pitkän ja terveen elämän. Lääkitys vähentää myös viruksen siirron riskiä seksuaalikumppaneille. |
